Hyppäsitkö tässä kohtaa matkaan? Lue aiemmat tekstit reissultamme
Prologi: Kuusamon syysreissu
Kuusamon suurpetokeskus ja Sinipyrstön pyrähys
Pyhitystunturin huiputus
Seuraavana kohteenamme oli Hossan kansallispuisto Suomussalmella – toistaiseksi tuorein (2017) ja samalla 40. lisäys Suomen kansallispuistoihin.
Koirakokoonpanomme huomioiden päädyimme Hossalla tekemään kaksi keskimittaista lenkkiä yhden pitemmän sijaan. Ja tämähän oli itse asiassa aika kiva ratkaisu: samalla käynnillä pääsee katsomaan vähän erilaisia kohteita yhden kansallispuiston sisällä! Yhdessä pitkässä päivävaelluksessa on ehdottomasti oma hohtonsa, mutta kyllä tämä näinkin toimi erinomaisesti – erityisesti pinta-alaltaan isommissa puistoissa pääsee näkemään vähän eri nurkkia kansallispuiston alueelta. Ensin siis tehtiin Hakokosken hujaus –niminen lenkki, ja sen perään osa meistä lähti kiertämään vielä Ölökyn ylityksen. Seuraavaan kertaan pitäisi jättää sitten alueen suosituin kohde, kalliomaalaukset.
Heti alkuun saatiin koirille vähän ihmetyksen aiheita! Emme nimittäin ehtineet edetä reittiä kuin parisataa hassua metriä, kun keskellä polkua, aivan nenän edessä pönötti poro. Se oli niin paikallaan, että näytti hetken aikaa patsaalta. Se katseli koiriamme hämmentyneinä, kai tanskandoggit sitten saattoivat sen silmissä näyttää vaikka poronvasoilta. Poro väisti polulta, mutta jäi lähimaille hengailemaan ja kun luulimme ohittaneemme sen, se palasikin takaisin polulle ja liittyi päiväkävelyseurueeseemme minun ja Nemin eteen :D. Kun poro tässä vaiheessa totesi, ettei nämä sittenkään ole poroja (tai ainakaan riittävän kiinnostavia), se jättäytyi seurastamme – vain jotta hetken päästä metsästä ilmestyi vasa, joka pomppi näköpiirissämme pariinkin otteeseen.
Ja senhän sitten arvata saattaa, että meidän keski-iältään melko nuori koiralaumamme otti vähän kierrosta 😉 reaktiot olivat kaikkea mahdollista Heklan vinku-piippa-viserrys-pomppu-loikka-kierroksista Nemin ”jähmety ja tuijota” -reaktioon sekä Penni-rouvan paheksuvaan tuhinaan huonosti käyttäytyvien koirakakaroiden vuoksi, ja kaikkea siltä väliltä. 😀 Ihan pikkuisen särmänä olivat koirat; lähimmillään poro kävi tervehtimässä varmaan noin kymmenen metrin päässä. 🙂
Loppulenkki saatiin kulkea poroitta. Hyvä ja mukavakulkuinen metsäpolku kulki ihanasti polveilevassa maastossa. Maisema oli kaunista, vehreää ja mukavan vaihtelevaa. Hakokosket ylitti sievä puusilta, ja vähän myöhemmin ihasteltiin kaunista Syvä-Hoiluajärven joenuomaksi kaventunutta kärkeä. Kokonaispituutta reitille trackerini mittasi 4,72 km.
Kuva: Katja 
Kuva: Niina 
Ensituntuma Hossasta oli oikein, oikein mukava. Mutta mitä meille tarjoaisi Julma-Ölkyn ylitys?