Nemille kertoiltiin lauantaina aamulla, että se saisi illemmalla vieraita: Penni, Hekla ja Niina olisivat tulossa kylään! Nemin reaktiot olivat loistavia, kun se pihalla odotti portin takaa lähestyviä koiraystäviä – samalla tuli napattua virallisempi tai epävirallisempi 2,5-vuotiskuva <3 Katso nyt, miten upea ilmestys vapaalla seisotuksella!

Sitten kun lupa oli saatu, lähti kolmikko kaahaamaan pihalla enemmän ja vähemmän (enempi sitä enemmän) vauhdikkaasti – ikävä on ollut kova, onhan edellistapaamisesta on kulunut aikaa jo … ainakin kolme viikkoa!
16 kk vanhalla Hekla “ikiliikkuja” Heklanaattorilla oli pieniä itsehillintävaikeuksia sisätiloissa, kun olisi pitänyt saada häirätä, ja leikkiä, ja riehua, ja jahdata kis tutustua kissoihin ja ja… sen sijaan, kun olisi pitänyt rauhoittua iltatoimiin 🙂 Mutta onneksi meidän kissatkin ovat aika supertyyppejä, niin tutustuminen niihinkin onnistui loppujen lopuksi aika nopeasti.
Meillä oli sellainen pieni taka-ajatussuunnitelma Niinan kanssa, että sunnuntaina vietäisiin Hekla junnukehiin Kotkan näyttelyyn. …Okei, okei, tämä tais olla mun idea, eikä Niinan! Eli: Minä halusin päästä näyttelykehään koiran kanssa, ja Niinan Hekla valikoitui sopivaksi esitettäväksi. 🙂

Ja niinpä sitten sunnuntaiaamuna suunnattiin tuulen ja saadekuurojen siivittämänä Kotkan Katariinanpuistoon. Hekla käyttäytyi ja esiintyi erittäin hienosti ja rauhallisesti, ja juokseminen kehässä oli hyvin vaivatonta ja koiran askel helppoa. Kun hetkeä aiemmin Niina teki luotamme katoamistempun, jäi Hekla seisomaan näyttelykehään aivan skarppina tuijotellen paikkaan, jossa oli viimeksi Niinan nähnyt – se siis esiintyi ja seisoi aivan todella upeasti. Tulos oli ansaittu ERI 1, SA ja lopulta valionarttujen kanssa kilpaillessa tuli hienosti sijalle PN3. Näin ollen Hekla sai ensimmäisen SERTinsä ja oli samalla näyttelyssä järjestetyn Royal Canin Junior -kisan ROP-Juniori. Tämä olisi mahdollistanut meille pääsyn iltapäivällä Royal Canin Junior -loppukilpailuun, mutta päätimme jättäytyä tästä kisailusta pois.
Me olimme todella tyytyväisiä päivän antiin: minä sain mitä halusin, eli pääsin näyttelyihin ja kehäketkuilemaan; mukana hyvää seuraa ja esitettävänä hieno koira; ja kotiintuomisina hienoja sijoituksia, palkintoja ja hyvä mieli. Kiitos Niinalle ja Heklalle! 🙂
Näyttelyissä näkyi taas myös tuttuja, olipa kiva tavata vaikka ja taas ketä. :). Velipoika Hero oli muuten musta-harlekiineissa ROP-koira, onnea!
Samanaikaisesti Penni ja Nemi olivat saaneet viettää lugnia päivää kotosalla Mikon kanssa. Daamit olivat olleet ulkonakin, mutta yhteisten hippaleikkien sijaan siellä oli kuulemma löntystelty laamoina ja vahdittu kimpassa pihaa ohikulkijoilta… Nemi, mitäs tämä tämmöinen nyt on?! :O
Olipas taas kiva viikonloppu – kiitos Niinalle visiitistä ja koiran lainasta kehiin! Eiköhän tässä jo seuraavaa näyttelyä vois lähteä suunnittelemaan, vai? 😉













