Lomareissailu on kyllä ihan parasta. Maiseman vaihtaminen saa lomamoodin päälle ja ajatukset pois arkisista asioista. Voi kyllä, tykkään!
Me tehtiin toissakesänä ekstempore-reissu Hankoon Nemin ollessa vielä ihan nöösi. Reissusta jäi sen verran kivoja muistoja, että sen uusiminen tälle kesälle oli must. Nemi-Neppari on vähän kasvanut edellisvisiitistä <3
Lauantaina päivällä lähdettiin valumaan rauhallista tahtia – Vantaalla suoritetun ostoskierroksen kautta – kohti Suomen eteläisimpiä nurkkia. Hangon Silversandin camping-alueelle saavuimme kuuden aikaan illalla.
Hankimme aiemmin kesällä Luxe Outdoor -merkkiseen kotatelttaamme vähän isomman sisäteltan, jonka tilavuus koko teltasta on noin 2/3. Näin mahdumme kaikki nukkumaan mukavasti sisätelttaan, ja silti ulkopuolelle jää tilaa tavaroille ja tarvittaessa jopa istumiseen kahden retkituolin kanssa (kokeiltiin hetkellisen sateen yllättäessä!).
Meidän retkemmehän ovat pääsääntöisesti suuntautuneet metsään, ja vieläpä sillä ajatuksella, että mitä enemmän umpimetsässä ja eristyksissä muusta maailmasta ja toisista ihmisistä ollaan, sitä parempi. Mutta onhan se myönnettävä, että jotenkin tuossa camping-ympäristössä on oma kommuunimainen hauskuutensa. Peruspalvelut, kuten WC, suihku ja (olosuhteisiinsa nähden hulppea) maksullinen aamupala ovat heti käden ulottuvilla. True-karavaanarit ovat näyttäneet rakentaneen matkailuautojensa yhteyteen aidattuja kesäpihoja kukkaistutuksineen, enkä tosiaan osaa sanoa, oliko yksi kesävihanneskasvattamo jonkun yksityisen vai kenties camping-yhtiön omistama. En varmaan veikkaa pahasti väärin, jos sanon että iso osa matkailuautopaikoista on aika monivuotisella vuokrasopimuksella, ja veikkaan että kesän alussa vieruspaikan matkailijoita tervehditään monivuotisina kesänaapureina 🙂 “Ai terve Jouko, no onpas teidän lapset kasvaneet viime kesästä!” … Ihan hauska yhteisöllinen meininki, ja helppo tapa matkailla luonnon helmassa. …Nooooh, ehkä me silti suunnataan jatkossakin mieluummin sinne umpiskutsiin 😛
Silversandin auringonlaskua
Me käpsyteltiin ympäri aluetta, ihmeteltiin ihmisiä ja koiria ja rantaa ja aurinkoa, kunnes hetkellinen sade yllätti ja pakotti palaamaan teltalle.
Iltapala teltassa 
Oma paikka 
Nukkumisvarusteet
Yö meni hyvin, muutoin kuin että heräsimme molemmat Mikon kanssa jo aamuyöllä, todennäköisesti valoisuuteen. Kun uni ei tullut, niin kävin Nemin kanssa aamupissalenkillä ja se sai syödä aamuruokansa tässä välissä. Ajan kuluksi kömmittiin vielä takaisin makuupussiin, ja kuinka ollakaan, saimme molemmat Mikon kanssa vielä unen päästä uudestaan kiinni ja nukuimme sitten puoli kymmeneen asti!
Hangon kaupunkia mainostetaan kovasti aurinkoisena paikkana. Ja tälläkin kertaa se lunasti lupauksensa – aurinkoa ja lämpöä riitti. Naureskelimmekin, että lieköhän se edellisillan hetkellinen sadekuuro uutisotsikoiden arvoinen puheenaihe loppukesän ajan… 😀
Meillä oli sunnuntaille yksi määränpää mietittynä: Mustikiska. Mustin ja Mirrin tälle kesälle järkkäämä kioski, josta saa ostaa koirien jäätelöitä ja ihmisillekin käsittääkseni on jotain tarjolla. Tämä oli mulle ihan must-juttu päästä, ja voi että harmitti huomata kioskin olevan suljettu. Olin katsonut aiemmin aukiolotiedoista väärin, että kiska olisi suljettuna ainoastaan maanantaisin, mutta tässä kohtaa oli pakko tarkistaa ja todeta, että myös sunnuntait on suljettu. Harmitti kyllä tosi paljon. Kiska löytyi, mutta jäätelöä ei saatu.
No, ei auta, tästä suunnattiin syömään. Hetken vaihtoehtoja punnittuamme kysyimme Skiffer-nimisestä ravintolasta, saako pikkukoiramme tulla terassille kanssamme. “Tottakai!”, kuului iloisen aurinkoinen vastaus ja koko henkilökunta tuli lääppimään Nemin ja tarjosi sille vettä. Ihan superihanaa palvelua, ja vitsit miten hyvä ruoka! Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa Hangossa vieraileville <3
Nemiä kävi myös ihastelemassa muutamat asiakkaatkin, ja tytsy vaan oleili kovin ystävällisenä ja kiltisti. Yksikin pariskunta kyseli, että ovatko nämä doggit aina näin rauhallisia. Kerroin, että tokihan nämä ovat pentuna ja junnuna jättikokoisia ja energisiä pentuja, mutta että tämä koira on vasta 2,5-vuotias ja on aina ollut näin superrauhallinen. “Siis mitä, onko se vasta niin nuori? Ja noin rauhallinen?” … Sanopas muuta <3 Mun hiiiiiiiieno tyttö, joka ei ole edes päässyt oleilemaan vastaavassa ihmis-, koira- ja häiriöhälinässä ikuisuuksiin, ja toimii silti kuin ajatus <3
Koska eiliseltä ostosreissulta oli jäänyt jotain pientä vielä kaivelemaan hampaankolossa, piti meidän lähteä ajelemaan takaisin kohti Vantaata kohti ennen kuin kaupat menisivät kiinni. Ihan kiva myös niin, koska oltiin illalla hyvissä ajoin kotona ja ehdittiin käydä vielä Dannyn kanssa vähän iltalenkillä. 🙂 <3
Saas nähdä, tuleeko tästä Hangon-matkailusta meille nyt tällainen epäsäännöllisen säännöllinen matkailukohde. Ihan kivaahan siellä oli taas käydä, joten miksikäs ei. 🙂