Tämähän ei nyt varmaan tule kovin suurena yllätyksenä, että nenätyöskentelyyn opetettu koira valjastetaan hyötykäyttöön kantarellien etsimisessä. 🙂 Minä en itse asiassa ole edes kovin suuri kantarellin ystävä – hyi minua! -, mutta koska (esimerkiksi sienten) etsiminen ja löytäminen on aina yhtä jännittävää, ja hajutyöskentely on Nemille kivaa puuhaa, on kantarelli sellainen sopivan haastavan helppo “tosipaikan” harjoituskohde nose work -oppien ylläpitämiseen. 🙂

Lähimetsässämme on kesän aikana tehty hakkuutöitä, ja metsäkoneiden tekemät urat ovat avanneet kesän aikana muutaman uuden lenkkipolun meille. Eilen reittiä kävellessämme Mikko bongasi kanttarellejä, useammastakin kohtaa. No ja minä vain kävelin niiden ohi mitään huomaamatta – tästäkin syystä Nemin nenä tulee tarpeeseen, jos meinaan sieniä löytää. 😉 Onneksi mukana oli tyhjä kakkapussi; sain napattua pienen satsin pikkusieniä mukaan – näillä lähdettäisiin treenaamaan seuraavaa hajua Nemille. Painoin myös paikat tarkasti mieleeni: tiedän ainakin, mihin tulla treenaamaan Nemin kanssa kantarellien etsintää 🙂

Osan sienistä pakastin, ja muutaman jätin suljettuun purkkiin jääkaappiin, pysynnee siellä hyvänä pari päivää. Nemi seurasi toimenpiteitäni tarkkana, nenä käyden, ja kehuin sitä kovasti nuuskuttelemisesta.

Tänään sitten esittelin sienen sille ihan perusteista alkaen: pari relliä tyhjään hajupurkkiin, ja purkki lattialle. Nemi tunnisti idean ja homman heti, vaikka ei koko kesänä olla harjoiteltu kertaakaan (!!!) nenähommia. Kuono upposi purkkiin – syvästä sisäänhengityksestä kuului vain “snort”. Muutama toisto, ja tietenkin malttamattomana kokeilu jo häiriöpurkin kera. Rellipurkki löytyi nopeasti häiriöpurkin vierestä. 🙂

Nyt näitä vaan testaillaan ja toistetaan pienen tovin, jotta hajusta tulee Nemille tuttu. Kotiharjoittelumme aikana metsän kanttarellit ehtivät kasvaa samalla kivasti… 😉