Tiedättekö – aina silloin tällöin kannattaa poiketa tutuilta poluilta. Se on yleensä aina todella kannattavaa! Viimeisimpinä kertoina itse näin tehdessäni olen päätynyt löytämään muun muassa ihania uusia lenkkeilyreittejä, joita nyt käytän säännöllisesti. Ja viimeismpänä löytönä meidän omasta lähimetsästä – aivan niiden tuttujen polkujen vierestä, löytyi ihan hulppean hieno kallio! Ihan siitä meidän tutun polun vierestä! Eipä ole sitä kohtaa tullut aiemmin tutkittua tarkemmin, mutta luulenpa, että nyt tulee käytyä useamminkin ihastelemassa!

Ensin polulta oli havaittavissa kallion seinä, ja lähemmäs päästyämme näimme sen alapuolelle muodostuneen, jo ihan sateensuojaksi käyvän, luolamaisen syvennyksen.

Kun tätä hetken ihasteltiin, huomattiin viereisen kallionkielekkeen välistä pilkottava halkeama. Se oli piiloutunut hienosti isohkon porraskiven taakse, ja antoi viitteitä siitä, että sisältä saattaisi löytyä jotain hienoa… Ja voi kyllä!

• 

• 

Halkeama oli koko matkalta ylös asti auki, se oli yhden miehen levyinen ja leveni pääkallion alla jälleen sateelta pitäväksi syvennykseksi. Lisäksi takana vasemmalla oli vielä toinen, pieni luola.

Kiipesimme takaisin kallion päälle katselemaan halkeamaa myös sen yläpuolelta. Jotenkin käsittämättömän hieno myös sieltä katsottuna, vai mitä?

• 

• 

Lähimetsämme maasto on vaihtelevaa metsä-pelto-kallioaluetta, ja siellä tosiaan on jonkun verran kallioita ja kivikkoa. Voi, mitenköhän hienoja vastaavia paikkoja sieltä löytäisi, jos lähtisi poikkeamaan poluilta vähän enemmänkin…? 🙂