Nemi on kova tyttö käyttämään nenäänsä, on ollut sitä jo heti meille saavuttuaan. Kuitenkaan hajut, kuten riistan jäljet metsässä, eivät vie koiraa aivan holtittomasti mukanaan (se ei siis karkaile hajujen tai jälkien perään), mutta voin sanoa että kävelylenkkien varrella esiintyvät heinät ja korret tulee nuuhkittua välillä tuskastuttavankin tarkasti!

Kun Nemistä ei nyt näyttelykoiraa tullut, ja se on itse ilmoittanut, ettei siitä tule uintimaisteriakaan, piti meidän alkaa keksiä jotain muuta. Kun joulukuussa vastaani ilmestyi Canin Carella Niina F:n vetämä nose workin alkeiskurssi, olin varmaankin ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa. Jospa tästä tulisi meille yhteinen, kiva harrastus?

Mikä Nose work?

Nose work eli hajutyöskentely on lähtöisin USA:sta, ja se on alkujaan kehitetty aktivoimaan koiratarhoilla asuneita koiria. Koiralle luontainen hajutyöskentely levisi kuitenkin pian kaikkien koiranomistajien keskuuteen, ja tänä päivänä lajissa voi ihan kisata kokeissakin.
Laji sopii kaikenlaisille koirille kokoon, ikään ja osaamistasoon katsomatta, sillä sen tarkoitus on aktivoida koiraa ja vahvistaa koiran ja ihmisen suhdetta ja tarjota mukavaa yhteistä tekemistä. (Tämä kuulostaa niin meidän jutulta!) Alussa koiralle opetetaan eukalyptuksen tuoksu, ja sitä seuraa laakerinlehti ja laventeli. Kun nose workin perusteet ja oppimisperiaate käyvät tutuksi, voi koiraansa opettaa ilmaisemaan lähes mitä tahansa opetettavissa olevaa hajua – klassisena esimerkkinä kantarellit. Eli arjessa nose workia voi hyödyntää vaikkapa sienimetsällä (tai ehkäpä voisin opettaa Nemin etsimään minun aina kadoksissa olevat avaimet ja kännykän… ;)). Kovasti innostuessaan voi lähteä treenaamaan tavoitteellisemmin ja osallistua kokeisiin.

Nenänkäyttölajeja on paljon muitakin, ja minä tunnustan tietovajeeni näiden kaikkien lajien ja hienouksissa ja keskinäisissä eroavaisuuksissa. Miten nose work nyt sitten eroaa vaikkapa tunnistusetsinnästä? Sain selvitettyä eron itselleni niin, että tunnistusetsinnässä koiralle annetaan tietty, spesifi haju, joka vaihtuu joka kerta. ”Tänään etsitään 85-vuotiasta mummoa, joka tuoksuu tältä”. Koira seuraa saamaansa hajua, löytää mummon, ja seuraavassa etsinnässä on jo taas erilaiselta tuoksuva mummo (tai vaari) etsittävänä. Nose workissa koiralle opetetaan tietty määrä hajuja, ja kun se menee etsittävälle alueelle, se ei vielä tiedä, mitä se etsii. Mutta, you know when you know, eli löydettyään jonkun oppimistaan hajuista se kyllä TIETÄÄ ja ilmaisee löytönsä. ”Tässä! Täällä on kantarelleja!” Ja jos etsintää käsketään jatkaa, saattaakin toisesta kohtaa löytyä tatteja, ja kolmannesta kohdasta torvisieniä. Mutta 85-vuotiaan mummon haju saattaisi jäädä huomaamatta (ellei hänen korissaan sattuisi olemaan kantarelleja).

…No, toivottavasti kaikki sieneen menneet mummot saadaan kotiin! Palataanpas tästä laukalle lähteneestä ajatuskulusta nyt meidän kurssille…

• 

• 

Alkeiskurssi, päivä 1.

Alkeiskurssi alkoi teoriaosuudella, jossa esiteltiin välineistöä ja kerrottiin perusteita. Alkeiskurssilla koirille tullaan opettamaan eukalyptuksen tuoksu ja sen ilmaiseminen. Tuoksu oli hydrolysaattimuodossa, ja sitä lisättiin tippa puhtaaseen lasipurkkiin. Sitten alettiin palkata koiraa siitä, että se työntää nokkaansa lasipurkkiin. Ekana kurssipäivänä teoriaosuuden jälkeen koirat saivat tehdä kaksi haistelukierrosta. Ja olipa ihana ja opettavaista seurata koiria ja niiden suorituksia – joka ikinen koira paransi suoritustaan toisella kierroksella!

Nemiä meinasi alkuun jännittää koko treenipaikka – siis ensinnäkin, sama paikka, minne aina tullaan uimaan? Ensireaktio oli vähän ”jooeikiitti.” Sitten kun Nemi tajusi, ettei se joudukaan kastumaan tänään, alkoi haistelutyö lähteä kohtalaisesti liikkeelle ja Nemin toimintakyky pysy ihan OK- tasolla. Välillä se vähän haukotteli ja nuuskutteli lattiaa ihan muualta, mutta nämä reaktiot ovat täysin normaaleja, kun koira ei vielä tiedä, mitä ihmettä siltä oikein odotetaan. Kun kaikki koirat oivat käyneet ensimmäisen kierroksen, aloitettiin taas alusta. Tällä kertaa Nemin reaktiot olivat todella paljon nopeammat ja treeni saatiin lopettaa nopeasti. Saimme kotiläksyksi harjoitella vain tätä kaavaa: ”purkki = työnnä nenä sinne = nami.”

• 

• 

• 

Entäs kotona sitten? Ohjeen mukaisesti pitäydymme erittäin lyhyissä treenihetkissä kerrallaan; toisaalta ehkä juuri siksi ehdittiin tänäkin aamuna hienosti ottaa muutaman namin verran purkkinuuskuttelua ennen minun töihin lähtöä 😀 Ja kappas, illalla sain vietyä harjoituksen niin, että avoin purkki oli eteisessä, ja minä ohjasin Nemiä olohuoneesta eteisen suuntaan. Se nappasi selkeästi vainun jo matkalta, ja kulki suoraan lasipurkin luo tökäten nenänsä kiinni siihen! Isot kehut ja palkkiot! 😀

Jo parin harjoituskerran jälkeen on Nemi heti ihan treenimoodissa, kun yhtään lähden juttelemaan sille että ”Heeeei, pitäiskös meidän tehdä vähän hommia?” …Seuraava kurssipäivä on ensi viikon tiistaina, nin nyt me nuuskutellaan sitten eukalyptukselta tuoksuvia lasipurkkeja täällä tulevan viikon ajan!

Ollaan aika innoissamme tästä molemmat! 🙂