Tänään esitellään kaksi vähän erilaista – tai vaihtoehtoista – ulkoilumuotoa:

A) Kaupunkikävely Kotkassa suositulla ulkoilualueella: vähän ihmisvilinää ja koiraohituksia (ja yksi oravan ohitus)

B) Reikäpäässä-juoksemista metsälenkillä täydellisen hankikannon siivittämänä!!! 

 

A) “Nyt ollaan ihmisten ilmoilla. Täällä käyttäydytään hienosti ja fiinisti.”

 

B) “Wiiiiiii! Hanki kantaa ehkä ensimmäistä kertaa koko talvena (no, toista kertaa)! Ihan superii vaan spurttailla TÄYSII!” 

 

A) “Hihnassa tulee kävellä nätisti, vetämättä ja Äitin oikealla puolella. Ohitettavat koirat eivät aiheuta reaktioita tai toimenpiteitä. Vain yksi nenän ohi kiitänyt orava aiheutti vähän… säpäkkyyttä. Kun orava vielä pysähtyi käppyräisen puunrungon notkelmaan reilun metrin korkeuteen, olivat Nenä ja orava ihan vastakkain pienen hetken, ennen kuin kurre päätti kipittää korkeammalle puuhun. Vähän aikaa tuli tiirailtua sitten vain puunlatvoja, jos niitä tulisi lisääkin? Myös takana tulleella sauvakävelypariskunnalla oli hauskaa meitä seuratessaan. Sitten taas jatkettiin nätt… ei kun fiiniä hihnakävelyä.”

Kuva lainattu netistä.

 

B)  “Wiiiiii! Ensin mä juoksen tänne, sitten mä spurttaan tuolta tänne ja — hei! Joku superkiva haju! — Oota…!! – Sit saa taas juosta TÄYSIII!”

 

A) “Sitten kaupunkipuistossa pitää myös kävellä ja olla kauniisti ja fiinisti. Jos Äiti tahtoo ottaa kuvia, sitten pitää odottaa hienosti paikallaan. Näin sitä ollaan esimerkillisesti.”

 

B) “Arvatkaa miten lujaa mä tuun? TÄYSIIIIII!!!!”

 

Ai että – tästä koirasta on sitten moneksi! ;D 😀 <3