Pitkän aikaa meillä onkin ollut niin, ettei Nemi ole tehnyt mitään suurempia tuhmuuksia. Luulin jo “niiden aikojen” olevan ohi, mutta olikin turha toivo 🙂

Nemi on siis keksinyt alkaa syömään lihapötkjensä kuoria! Aijai, kun ne ovat niin hyviä ja täynnä ihanaa makua ja hajua niistä lihosta, joita saa ruokansa mukana muutenkin! Nemin mielestä tässä ei tietenkään ole mitään väärää, kun onhan kyseessä kuitenkin hänen ruokatuotteensa… Mitä ne kuoret nyt on vähän käyty poimimassa tiskipöydältä tai roskiksesta…

Tässä taannoin kävi niin, olin illalla kovin väsyneenä unohtanut laittaa sulamaan otetun pakastepötkön jääkaappiin. Aamulla herättyäni ja koiralle ruokaa laittaessani ihmettelin, ettenkö tosiaan ollut ottanut lihaa sulamaan, kun missään ei tuotteita näy. Noin puoli tuntia myöhemmin asia alkoi selvitä: tiskipöydälle unohtunut kippo löytyi keittiön nurkasta ja sisältö oli kadonnut parempiin suihin. Tuhma Nemi.

Tätä siivotessani heräsi epäilys, että Nemi on saattanut syödä kolmasosapalan pötkön kuoresta, kun palaa ei mistään löytynyt. Oksetus ei oikein tullut enää kyseeseen, ja kun koira käyttäytyi täysin normaalisti, totesin että ehkä se ulos tulee jossain kohtaa. Ja niinhän se sitten tuli, puolitoista vuorokautta myöhemmin; yläkautta, ja luonnollisesti matolle.

Tästä ei mennyt kuin ihan muutama päivä eteenpäin, kun töissä, sopivasti oman ruokapaussini aikana, katselin Nemin käyttäytymistä. Se oli jotenkin huonovointisen oloinen. Olin nousemassa ylös ja suunnittelin vieväni koiran ulos, mutta Nemi ehti ensin: täydeksi yllätyksekseni lattialle lävähti kasa aamupalaa, sekä ihan toisen värisen lihapötkön kuori – tällä kertaa turkoosi pätkä muovia! Tähän en keksi mitään muuta selitystä kuin että Nemi on käynyt ratsaamassa roskapussia minun tietämättäni. Tuhma!

Tällä nimenomaisella hetkellä elämme vaihetta, jossa Nemi oli päässyt taas tutkimaan roskista, joka minulta oli unohtunut solmia kiinni ja viedä pois. Mikko oli päässyt siivoilemaan keittiön lattialle levitettyä dyykkaushetkeä. On siis hyvin mahdollista, että koiran kitusiin on päätynyt taas jotain sinne kuulumatonta. Odottelen tuotoksia innolla.

Aijai! Kuten aloitin kirjoittamalla että ehei, ne huonot käytöstavat pöytien ratsaamisesta eivät ole vieläkään ohi menneitä aikoja – täytyy taas itse skarpata ja muistaa sulkea ne roskapussit (ja viedä mieluusti ulos saman tien), ja muistaa siivota pöydiltä kaikki kiinnostava turvaan.. Voi Nemi!