Lumin ja Igorin pennut täyttävät huomenna jo neljä viikkoa! On ollut aivan ihanaa seurata pentujen kasvua ja kehitystä: jos aamulla katselet, että yksi pennuista haparoivasti harjoittelee jotain asiaa, niin illalla töistä kotiin tullessa huomaat, että kaikki neljä tekevät tätä samaa asiaa jo ihan suvereenisti! Kasvu ja kehitys tapahtuu lähes silmissä, ja pentujen touhuja on aivan huumaavaa seurata.. aika vilisee silmissä 🙂

Kaikki pennut ovat oppineet käymään hiekka-astialla, ja eilen pentulaatikkoon tuotu raapimistolppa on otettu oikeaoppisesti käyttöön. Pennut nahistelevat, painivat, syövät ja nukkuvat, kehräävät, sähisevät ja maukuvat. Lelut ovat alkaneet hiljalleen kiinnostaa, ja huomasinpa valkoisen pennun kantavan pehmopalloa suussaan – ihan ehta maine coonin pentu, siis! 😀

Nemi on pennuista ihan täpinöissään. Se seisoo pentuhuoneen portin takana huokailemassa ja piippaamassa, että hänkin haluaa tulla katsomaan pentuja. Olemme ruvenneet ottamaan tavaksi, että Nemi ja Igor käyvät pentuhuoneessa nyt päivittäin vaihtelevan pituisia, Lumia ja pentuja stressaamattoman pituisia aikoja, jotta pennut tottuvat toiseen kissaan ja jättimäisen isoon koiraan.

Nemi käy lattialle maate pentulaatikon eteen, ja jää siihen katselemaan pentuja. Se näyttää siltä, että se voisi tuijotella pentuja siinä kanssani vaikka koko päivän 🙂 Edelleen se suhtautuu ihanan rauhallisesti, ja tosiaan Nemi ihan itse hoksasi tämän maahanmenon pentupesän vierelle. Näin se näyttää itse vähän pienemmältä ja vaarattomammalta – ja no, samalla se pääsee itse samalle korkeudelle pentujen kanssa, eli näkee ne lähempää ja paremmin. Siinä se sitten tönöttää, sfinksimäisessä asennossa korvat hörössä ja otsanahka rutussa, keskittyneesti tuijottaen.

Pennut suhtautuvat mustaan jättiin varauksella. Nemille sähistään ja isotellaan selkä kaarella, mutta joka päivä vähemmän ja vähemmän. Ärsykeväsytystekniikkani alkaa purra! Eilen Nemi kävi pentuhuoneessa ensimmäisen kerran niin, että pennut eivät olleet pesässä, vaan “avoimen taivaan alla” pentulaatikossa telmimässä. Koiran tultua huoneeseen olivat pennut  luonnollisesti itsepuolustuskannalla, mutta mitä teki tilannetta viereisen raapimapuun tasolta seuraava Lumi? Alkoi nuuskutella Nemiä ja tytöt olivat hetken ihan nenät vastakkain. Lumi melkein jopa puski Nemiä, muttei ihan. Joka tapauksessa, se viestitti pennuille hyvin selkeästi että “tämä tyyppi on OK, ei sitä kannata pelätä”. Sähinä ei täysin loppunut, mutta mielestäni pennut joka tapauksessa rentoutuivat enemmän. Voi vautsi! 🙂

Olen aivan varma, että Nemistä tulee hyvä hoitotäti pennuille, kun ne sitten muutaman hetken päästä pääsevät valloittamaan koko talon. <3

Pentue tehdään yhteistyössä Vuorensinen-kissalan kanssa. Isänä Igor, Vuorensinen Ian, ja emänä Lumi, Magnificat Maine Zemfira. Vuorensinen I2-pentuesivulle pääset tästä.