Jee! Velipoika Danny oli meillä taas hoidossa! Tällä kertaa hoitojakso kesti kolme yötä, keskiviikkoillasta lauantaihin, heti elokuun alussa.

Koirat temusivat taas tuttuun tahtiin: Nemi johdatteli leikkejä sisätiloissa, ja Danny veti vauhtia ulkona.

Dee tuli meille tosiaan keskiviikkona illalla, ja vain parin tunnin jälkeen oli aika käydä yöunille. Yö oli hieman levoton: koirat liikkuivat jonkin verran, ja jouduin käydä komentamassa Nemiä pariinkin kertaan, että nyt ei ole leikkien aika, vaan nyt –rrkele maate ja nukkumaan!

Aamulla sitten havaitsin, että sisällä oli taas merkkailtu. Danny ei tee tätä missään muualla kuin meillä. Veikkaan, että tähän vaikuttaa nyt ihan pelkästään se levottomuus yökyläpaikasta (Danny on vähän tavallista levottomampi ja läähättää enemmän) ja sitten vielä, kun sisko yrittää ruveta häiräämään yöllä. Tai sitten Nemi on Dannyn mielestä vaan maailman vastustamattomin asia 😉
Joka tapauksessa, tästä opittiin sen verran, että seuraaviksi öiksi koirat suljettiin omiin huoneisiinsa porttien taakse, ja näin yöt saatiin rauhoitettua ja yökastelut loppumaan.

Torstaina kävin koirien kanssa pienellä hihnalenkillä harjoittelemassa parin ison otuksen kanssa liikkumista. Aluksi taas haettiin hetki kuvioita, mutta alun ihmettelyjen jälkeen sain hienosti talutettua 130 kiloa koiraa yhdellä kädellä 🙂 Hienoja lapsia nämä ovat; hyvin käyttäytyviä! Tosin, en päässyt/joutunut testaamaan koiraohitusta, ja hyvä ehkä niin 😉

Perjantaista on pakko mainita! Minulla oli lyhyempi työpäivä, joten mitäs muuta kuin nappasin molemmat koirat autoon ja otin koirat töihin mukaan! Todistettavasti meidän kompaktin kokoiseen takatilaamme mahtuu kaksi tanskandoggia 🙂

Ihanat muruset <3

Jos ei hyvää, niin ei jotain huonoakin. Valitettavasti Dannyllä meni hoitoreissun aikana vatsa sekaisin ja tästä johtuen meillä päästiin vähän lisää siivoushommiin.

 

Tästähän muodostuu luontevasti oma alalukunsa päätekstin oheen, joten tehdäänpäs oikein väliotsikko:

Kakkaviikko

Niin, mitäs sitä kaunistelemaan. Kakka on pääsääntöisesti pyllystä, ja vielä pyllympää on, jos sitä ilmestyy yöllä tai työpäivien aikana lattialle. Tai matolle.

Kun torstaina aamulla vein Nemin ja Dannyn ulos, oli molemmilla tuotokset aika huonon näköistä. Jopa niin paljon, että päätin antaa molemmille heti suolistoa rauhoittavia Canikuria ja Inupekt Fortea. Pikkuisen sormet ristissäkin lähdin töihin; ettei nyt vaan sattuisi työpäivän aikana mitään.

Mutta sattuihan se. Kahdesti. Toiseen makuuhuoneeseen, ja sitä oli tietysti kulkeutunut siitä vähän ympäri taloa, sekä olkkarin matolle. Voi Mikko-reppanaa, joka oli kotona ennen minua. No, vastineeksi minua odotti kotiin tullessani pesuhuoneeseen kääritty pahanhajuinen matto, joka kaipasi pesua. (Onneksi on piha, terassi ja Kärcher erilaisten harjasuulakkeiden kera. Positiivisena puolena sanottakoon, että matto olisi muutenkin pitänyt pestä!)

Tässä vaiheessa selvisi, että Nemin maha oli vastannut aamun hevoskuuriin, mutta Dannyn ei. Pojan maha oli valitettavan huonona, ja perjantaista selvittiin kunnialla vain, kun otin koirat töihin mukaan. Sieltä pääsi käyttämään koiria ulkona tarpeen vaatiessa (kyllähän se tarve vaati). Valitettavasti Mikolle tuli siivottavaa vielä lauantaiaamunakin, kun hän ei ollut kuullut yöllä koiran tarvetta päästä ulos (ja minä olin ehtinyt poistua tässä välissä maisemista lomareissun viettoon).

Dee palasi kotiinsa lauantaina, ja Nemin maha oli rauhoittunut. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei suinkaan! Myöhemmin seuraavalla viikolla sain lomareissulleni raporttia siitä, että Nemin maha oli keikahtanut uudestaan ripaskalle! Valitettavasti myös tässä tapauksessa Mikko joutui siivoushommiin töistä kotiin tullessaan. :/ Minä ohjeistin häntä viestein ja puhelimitse ripulin hoitamiseen ja osoitin suurinta mahdollista myötätuntoa, mitä puhelimitse ja viesteitse voi antaa.
Onneksi hoito alkoi nyt tepsiä. Varsinkin, kun Nemi ihan itse omatoimisesti vielä otti keittiön pöydältä täyden paketin Canikuria ja popsi sen sisällön – ja tämä tapahtui kahdesti tämän viikon aikana… (penteleen tenava!) Nemi kai yritti pitää hevoskuuriannoksilla huolta, että vatsanväänteet pysyisivätkin poissa!

Kun viikon sisään siivoat sisätiloista kahden koiran tuottamana useampia kasoja ulosteita ja eritteitä, ja lisäksi juokset kipeämahaisen koiran kanssa ulkona parin tunnin välein, niin onhan siinä nyt ihan liikaa kakkaa ja pissaa yhdelle viikolle – yhden miehen hoidettavaksi, josta saattoi tämän myötä tulla yhden pykälän verran vähemmän koiraihminen. Siispä, vielä kerran: Kiitos, ja anteeksi, Mikko! Toivottavasti reissutuliaiset edes vähän lohduttivat… 💩 😳 😬 🙈