Kesä on tunnetusti sitä reissaamisen ja tekemisen aikaa, kun on lämmintä ja valoisaa, ja aikaa tehdä ja touhuta. Tämän viestin julkaisuhetkellä ollaankin jo seuraavien seikkailujen äärellä kesäloman merkeissä, ja niistä pääsen kertoilemaan tarkemmin ensi viikon puolella! Seuraavia päivityksiä odotellessa onkin sopiva hetki palata hieman taas ajassa taaksepäin ja palailla Kaakon doggien järjestämän tanskandoggien kaupunkikävelyn tunnelmiin.

Tanskandoggiyhdistyksen Kaakkois-Suomen aluejaosto kerääntyi yhteen Kotkaan Sapokkaan pienen kaupunkikävelyn merkeissä 26. kesäkuuta. Paikalle saatiin kolme ihmistä ja neljä doggia; Nemin lisäksi mukana olivat sininen Poju-poika sekä tytöt Stella (musta) ja Kreisi (sininen) omine ihmisineen.

Kävely starttasi Kotkan Sapokasta ja mutkitteli meren rantaa pitkin kohti Katariinanpuistoa. Matkalla ensimmäinen pysähdys tehtiin Mansikkalahden koirarannalla: muut kolme koiraa lähtivät mielissään kahlaamaan veteen, minä taas olin tyytyväinen kun sain Nemin aivan rantaviivalle, huom, märälle rantahiekalle asti… 😛 Katariinanpuistossa heitettiin pieni kieppi ympäri, otettiin vähän ryhmäkuvia ja juteltiin koiristamme kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Takaisin Sapokkaan kuljettiin hieman eri reittiä, sillä pitihän sitä päästä käymään perinteisesti Sapokan vesipuiston vesiputouksellakin. Takaisin autolle päästyämme oli koirille tarjolla viilentävää herkkua, nimittäin koirien omaa jäätelöä! Hugo & Celine -jätskit tarjosi reippaille kävelijöille Loviisan Musti ja Mirri. 😉

  
 
Jätskihomma oli ihana loppusilaus hauskalle lenkille. Yksimielistä voittajaa ei jäätelöiden mauista löytynyt, sillä jokainen koira tykkäsi eniten vähän eri mausta – ja Kreisi tasapuolisuuden vuoksi tykkäsi ihan joka ikisestä, ja olisi syönyt pahvikääreetkin vielä kaupan päälle!

Lenkki oli oikein mukava, oli ihana tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Mukavaa oli myös se, että Nemi käyttäytyi toisten koirien kanssa mallikkaasti. Mutta tällä kertaa se myös osoitti minulle omaavansa nelivedon, sillä neiti painoi niin pahasti hihnalle ja kaulapannalle koko lenkin ajan, että minä sain muistutella kauniista hihnakävelystä ihan vähän väliä. Olihan energisyys toki täysin ymmärrettävissä; tämä oli ensimmäinen hihnalenkkimme sterkkauksen tikkien poiston jälkeen, jotka oli poistettu vasta edellisenä päivänä! Vauhdista ja nelivedosta huolimatta koiran käyttäytyminen oli kuitenkin lähtökohtaisesti mallikasta. Kyllä se siitä rauhoittuu… Ehkä. Joskus. 🙂

Kiitos seurasta, toivottavasti saadaan kävely pian uusiksi! 🙂