Aloitetaanpa ihan ensimmäisenä tärkeimmästä: Nemi sai tänään tikit pois! Haavan paraneminen jatkui erinomaisesti, ja nyt tikit tosiaan saatiin pois! Ensipuraisu vapauteen korkattiin mahaakutittelevan pitkäksi kasvaneella kesantopellolla. Kumpikin meistä huokaa helpotuksesta: Vapaus, täältä tullaan!

Ja aika korkeaan aikaan tämä vapautus tulikin. Minähän olin kaavaillut ja laskenut aikataulun sterilisaatiolle niin, että tikit ehditään ottaa pois ennen juhannusta. Toisin kävi, ja uusitut tikit päästiin poistamaan juhannuksen jälkeen. Nemi siis joutui viettämään elämänsä tylsintä juhannusta. Olimme mökillä, mutta kertaakaan ulkona ei saanut kulkea (juosta) vapaana, vaan aina hihnassa. Lisäksi sisätiloissa kulkemista jouduttiin rajoittamaan mm. tästä samasta syystä, ettei koira livahda avonaisista ovista ulos omine lupineen. Vihoviimeinen olisi ollut, jos vatsan tikit olisivat revenneet uudestaan vain pari päivää ennen niiden poistamista! Nemi siis vietti paljon aikaa sisällä, seuranaan pari suosikkilelua ja muhkea puruluu. Pieni koira alkoi olemaan melkomoinen äärilleen viritetty jousi tai vieteri, tai vähintäänkin niiden yhdistelmä…

Jos mökkeillessä kerran joutuu lähtemään hihnalenkille, on siinä yksi hyvä juttu: nimittäin lenkin varrella pääsee ihmettelemään hevosia, ja näin alkukesästä myös pieniä varsoja. <3 Nemillä oli taas jännää!