Herkemmille tiedoksi: teksti sisältää ällötarkkoja kuvailuja.

No niin. Nemin steriloinnista paraneminen ei lähtenyt käyntiin niin, kuten olisi toivonut. Realisti kuitenkin jatkaisi, että sehän meni melkein kuten olettaa saattoi…

Nemin haavasuojapuvun virkaa ajaa mahanalta-hännänalta-virityskiinnitetty pyjama.

Nemi aloitti toipumisen sterkkauksesta komean 19 tikkinsä kera. Pari päivää meni ihan OK, kunnes sitten haavakohta alkoi uudestaan turpoamaan (eli täyttymään kudosnesteellä). Nemi oli periaatteessa ihan OK-vointinen, mitä nyt tiistaipäivänä muutoin perusahneelle teinille ei meinannut ruoka ihan maistua ja liike oli vähän tönkönlainen – tosin, onko se mikään ihme . Viestiteltyäni eläinlääkärimme kanssa sovittiin, että tulisin näyttämään haavaa keskiviikkoaamuna.

Vatsa tiistai-iltana

Ja niinhän siellä haavassa oli sitten kunnon reikä, eli revennyt tikki (mahdollisesti useampi? Tästä en ole ihan varma). Keskusteltuamme vaihtoehdoista päädyttiin operoimaan kohta uudestaan ja tarkistamaan samalla, ettei sisällä ole alkavia tulehduksia (ei ollut, onneksi!). Iltapäivällä hain kotiin tokkuraisen koiran, jolla oli nyt 19 tikin sijasta 24 uutta tikkiä mahassaan.
Uusi haava vuoti aika reippaasti loppupäivän, ja haavasta tiputteli kudosnesteitä vielä pari päivää. Joka kerta, kun koira lähti liikkeelle, tipahteli lattialle kymmenkunta tippaa punertavaa nestettä. Hetken oli taas sellainen olo että ei helkkari, mitähän tästä nyt seuraa. Mutta järkeilin kuitenkin, että pakkohan tuon pienen vuotokohdan on umpeutua ihan pian, eikä menty siitä sen enempää paniikkiin. Sunnuntaihin mennessä haava oli parantunut umpeen, eikä enää vuotanut.
Huomenna tulee viikko täyteen tästä jälkimmäisestä operoinnista, ja nyt olisi vahva fiilis ja toive, että tästä lähdetään parantumaan! Pitäkäähän sormia ristissä meille!

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Nemi olisi saanut tikkinsä pois jo tämän viikon maanantaina. Tilanteesta johtuen tikkien poisto venyi kuitenkin viikolla eteenpäin. Pitkäksi venähtynyt pakkolepoaika alkaa näkyä täällä kotona koirana, jolla on Energiaaaaa!!!! vaikka pienen kylän tarpeisiin. Kuvittele henkilö (ihminen tai koira), joka on nappaillut pari annosta kofeiinia liikaa? Yep, that’s Nemi at the moment… Ja kuten pienempänäkin pentuna, ylimääräinen energia uhkaa purkautua pöytäpintoja ratsaamalla ja sitten syömällä ja tuhoamalla parhaimmaksi havaitut Jutut sieltä. Viimeisen viikon aikana syödyiksi ovat tulleet pieni kissan kuivaruokapussi (ihan oikeasti, en tiennyt että se siihen ylettäisi!!), nahasta valmistettu koriste, useampi koiran oma lelu, puruluita (no juu, nuo on luvallista syötävää :D), jotain puustakin tehtyä on tainnut mennä, siis jotain paistolastan tyylistä…

Hihnalenkkejä on yritetty tehdä varovaisesti. Valmiiksi korkeat kierrosluvut tuovat tähänkin vähän omaa maustettaan 😉 Onneksi Nemi-rakas on ihanan perusrauhallinen tapaus, mutta onhan se nyt ihan mahdotonta kun lenkillä ohitettiin muutamilla pihoilla Ihmisiä!! “Äiti näätkö, tuolla on ihminen! Kato! Kato!” .. Ja kun näistä melkein jo selvittiin, oli yhdellä pihalla Jotain Kamalaa! Sitä pysähdyttiin seisomaan – siis pointterityyliin, yksi etujalka ilmassa, korvat tötteröllä katseen hievahtamatta. Minä sitten selittämään: “Kyllä, Nemi-rakas, se on pyykkiteline, ja siinä roikkuu jonkun pyykkejä!” … Mutta kaikista pahin ja suurin esteistä ja haasteista oli jätetty ihan meidän kotipihan lähelle, tien viereen ojaan vaanimaan lenkiltä palaavaa pientä koiranpentua.

Se muoviroska oli PAHA. Ensiohitus tehtiin karahtamalla karkuun suurieleisillä väistöliikkeillä; toinen tutustuminen tehtiin piiiiitkäksi venyttäytyneenä tieltä käsin, jota seurasi “NOPE! Ei pysty!” -tyyppinen karkuunponkaisu: kolmannella yrityksellä päästiin toteamaan että se on muoviroska. Ei Vain Muoviroska, mutta muoviroska, joka voidaan nyt tämän kerran ohittaa.
Huoh. Minä lasken täällä päiviä tikkien poistamiseen… Ja niin varmaan laskee Nemikin 🙂

Pääkoppaa on tyhjennetty esimerkiksi täyttämällä kuminen lelu märkäruoalla ja pakastamalla koko setti jäiseksi möhkäleeksi. Tällaisen kanssa Nemi puuhailee helposti tunnin. On muuten toimiva konsepti, varsinkin kun päivät ovat olleet kovin lämpöisiä viime aikoina!