Nemillä on ollut pikkupennusta alkaen taipumusta petaamiseen. Ei mitenkään häiritsevissä määrin, mutta silleen suloisesti. Nyt iän karttuessa tähän taipumukseen on syntynyt rutiineja: pedattavaksi päätyy ainoastaan keittiön lattialla olevat patjasta ja kahdesta teddyalusesta koostuva kokonaisuus – ei mitkään muut pedit tai kankaat, – ja petaaminen suoritetaan Huolellisesti ja Tarkkaan aina ruokailujen päätteeksi.

Mutta onhan tuossa tavassa nyt jotain, mitä minä en vaan tajua!

Kas tässä näemme lähtötilanteen, kun peti minun mielestäni olisi hyvin ja siististi…

…Sitten saapuu Nemi, jonka mielestä peti on aivan Todella Huonosti!!…

[evp_embed_video url=”http://hammerheart.kapsi.fi/greatdane/wp-content/uploads/2018/04/IMG_3034.mov”]

…Ja kun hän on lopettanut, on lopputulos tämä. (Jostain syystä kuitenkin tänään peti ei asettunut vieläkään hyvin, sillä neiti poistui nukkumaan takkahuoneen pedille.)

Kun minä sitten nousin asettelemaan pedin takaisin alkuperäiseen asetelmaansa hyväksi ja siistiksi…

…Niin jostain syystä se peti olikin nyt taas hyvä – lähtötilanteen asetelmassa! – ja siihen oli hyvä asettua levolle.
Mitä mä en nyt tajua tässä kokonaiskuvassa?! 😀