Kuten aiemmin taisi tulla mainittua, oli meillä varattuna torstaille uintiaika Hyvinkäälle. Mutta satuttiinpa me sopimaan vielä lenkkitreffit samalle päivälle Dannyn kanssa. Mikäs siinä vapaapäivää viettäessä harrastusten parissa.

Lenkki sujui oikein mukavissa merkeissä; ihana on seurata koirien juoksemista ja nauttia keväisestä ilmasta hyvässä seurassa 😉 Mutta jottei ihan tavislenkkiä saatu aikaiseksi, niin pelloille saavuttuamme pääsin kokeilemaan taas jotain ennen kokematonta: kasaa kahden tanskandoggin kanssa! Koirat juoksivat meitä kohti peräkanaa, kun Nemi joko vaihtoi hieman suuntaa tai muutti nopeuttaan, miten vaan; joka tapauksessa, Danny törmäsi suoraan sen kylkeen. Koirat kaatuivat törmäyksessä ja lähtivät sivuluisuun märällä ja kuraisella pellolla – ainoa vaan, että minä satuin olemaan niiden liukumareitillä… Ennen kuin ehdin reagoida, jysähti kasa koiria jalkoihini taklaten minut, ja minä kaaduin kasan päällimmäiseksi tantereeseen. Sukellus taisi muistuttaa baseball-pelaajan syöksyä: ainakin reidet sekä kädet kyynärpäitä myöten olivat kurassa… Ketään ei tilanteessa onneksi sattunut! Nemi taisi olla kasan alimpana, ainakin päätelleen kuraisuuden määrästä ja minulle tuli mojova mustelma osumakohtaan sääriluuhun, mutta ei muita vahinkoja. Eniten tilanteen koomisuus vain nauratti ja lähinnä harmitti, että tätä ei saatu taltioitua kameralle…

Nämä kuvat otettiin vain minuutteja yhteentörmäyksen jälkeen, joten vauhti ei ainakaan hidastunut!

Kotiin päästyämme koiraa ei kannattanut ryhtyä pesemään, sillä pienen huilitauon jälkeen pakattiinkin jo uintikamat autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Hyvinkään koirauimalaa. Siellä koira sitten kuurattiin puhtaaksi ennen altaaseen menoa.
Nemi ui tällä kertaa aivan loistavasti! Ensimmäinen meno veteen piti vähän kannustaa, mutta sen jälkeen huomasin ohjaavani koiraa pelkästään ääni- ja käsiliikkein. Rampin kohdalla ohjaus ”Nemi, uimaan!” sai pikkumustan laskeutumaan rampille itse, uivan tehokkailla potkuilla altaanmitan, ja noustuaan altaasta ja se jaksoi heilutella häntäänsä ja vastaanottaa runsaita kehuja. Hieno tyttö. 🙂  Kun uinti alkoi sujua näin mainiosti, sekoitin pienen koiran pelimerkit uudestaan vaihtamalla uintisuuntaa. Ai KAMALA että se olikin ihan mahdotonta – eihän nyt toisin päin voi uida!! 😀 Nyt koira piti taas puntata rampille pelastusliivin kahvasta. Pari kertaa tätäkin harjoiteltuamme alkoi uiminen sujua ”väärään” suuntaankin, ja loppuajan pyörittelin koiraa uimaan ja kulkemaan altaan reunoilla milloin mihinkin suuntaan. Hienosti pikkutyttö kuunteli ohjeitani, ja ai että se ui mallikkaasti! 🙂 Oli muuten todella hyvä flow!

[evp_embed_video url=”http://hammerheart.kapsi.fi/greatdane/wp-content/uploads/2018/04/uinti190418.mov”]

Meidän jälkeemme uintivuorossa näytti olevan joku pikkupentujen yleisuinti: odotustila alkoi täyttyä erikokoisista ja –näköisistä pennuista huoltojoukkoineen. Arviolta seitsemän pentua ja viitisentoista ihmistä ihmetteli silmät pyöreinä altaassa uivaa kolmea isoa tanskandoggia, ja ainakin Nemi ohimennen nuuhkutteli lasiseinän toisella puolella olevien pentusten kanssa –vähän eri kokoisia pentuja nenät vastakkain lasin molemmin puolin, hännät heiluen. Tuo tyttö on vaan niin ihanakäytöksinen! <3

Uinnin jälkeen kävimme Niinan kanssa hakemassa jo perinteisesti Hesen tekemää ruokaa, Nemi sai oman sapuskansa autossa ja me jäimme juttelemaan tärkeimpiä ajankohtaisuuksia pitkäksi toviksi lämpöisessä ilta-auringossa. Kotona Nemikin joutui myöntämään, että nyt väsyttää: metsä/peltolenkki Dannyn kanssa ja lisäksi puolen tunnin uinti takasi varmat unet. 🙂

Ei nukuta! Ei nukuta.. ei… Krooh.

Pakko laittaa vielä tämä kuva lauantai-illan myöhäislenkiltä kotinurkkiemme lähimaastoista. Sateen jälkeen pilvien lomasta alkoi kajastaa pehmeää ja lämmintä valoa, joka muutti koko maiseman ihanan vihreäksi… Kesä tulee ihan kohta! =)