Nemillä on ollut nyt poikkeuksellinen viikko takanaan: erinäisistä syistä johtuen Nemi ei ole nyt reiluun viikkoon päässyt kunnolla säännöllisille lenkeille. Kyllä, näitäkin ajanjaksoja välillä vaan tulee.

Nemi on siitä ihana ja kiitollinen pentu, että vaikka tuleekin näitä jaksoja, ettei lenkille päästä niin paljon kuin pitäisi, se ei ala heti kiipeillä seiniä pitkin tai rupea tuhoamaan paikkoja. Kyllä siitä nyt alkaa huomaamaan, että jalat ovat tehty vietereistä ja kissojen perään meinataan lähteä vähän turhan hanakasti, mutta edelleen – pahimmat tuhot ovat edelleenkin tähän mennessä ollut niitä revittyjä lehtiä, ja meillä on kuitenkin tässä kyseessä 11-kuinen teinikoira… Eli ihanan kiltti ja sopeutuvainen lapsukainen. <3

Onneksi meillä on iso piha. Pihalla saa purkaa suurimpia energiapiikkejä. Siellä saa juosta ja rallata menemään, ja tämä tyyppi tykkää leikkiä yksinään – riittää, kunhan on joku lelu, jota riepottaa. Lelua juoksutetaan, heitellään, pudotetaan mukavahingossa maahan, jotta voidaan tehdä äkkikäännös lelun hakemiseen hangesta ja sama kierros alkaa alusta.

Viikonloppuna myös Danny kävi vähän juoksuttamassa Nemiä; leikit sujuivat oikein mallikkaasti. Mikko kertoi, että Nemi oli oikein jäänyt piippaamaan Dannyn perään heidän poistuttuaan, sen verran kivaa oli ollut.

Ja sitten kun vielä eilen minä olin ns. “pelistä pois” vatsataudin vuoksi, tarjoilin koiralle puuhaa aktivointipelin muodossa. Voi sitä nuuskutuksen määrää, kun pienen koira nenä kertoi, että lelussa on vielä nameja jäljellä…! Peli on hyvä keino saada koiran pääkoppaa väsytettyä, jos fyysinen väsytys ei syystä toisesta ole mahdollista.

Pääkopalle puuhaa aktivointipelistä!

Meillä syödään myös paljon luita. Ihan perinteiset nahkaluut on viime aikoina korvannut tämä Nylabone-lelu, voin erittäin lämpimästi suositella! Nylabonet on valmistettu kestävästä ja maustetusta nailonista, eli makua vapautuu joka kerta koiran syödessä lelua. Tätä luuta meillä on syöty nyt joulukuun alusta, eli 1,5 kuukautta, joka ikinen päivä huolella ja hartaasti, ja lelusta on kulunut vasta noin vähän! Tämä oli todella hyvä hankinta! Leluilla leikkiminen ja luiden syöminen on ollut Nemille erittäin hyvää ajanvietettä; pureskeltavan parissa se viihtyy vaikka kuinka kauan.

Nylabone maistuu. Seuraavaksi alan opettaa koiralle, että se paitsi hakee lelut lelukopasta, mutta osaisi viedä niitä myös takaisin…

Tänään sitten päästiin viimein lähtemään metsään. Voi että pieneläin nautti! Se nuuskutteli lumesta löytyviä jälkiä, kiipesi kivillä ja kannoilla ja spurttaili lumen alle kätkeytyneiden sammalikkojen keskellä. Metsässä oltiin noin kolme varttia, mutta kotiin päästyämme Nemi suuntasi suoraan takapihalle. Okei, sen kun menee vielä jatkamaan juoksemista. Neiti painatti pihalla yksinään täysiä vielä noin vartin verran, ennen kuin oli ilmeisesti saanut juosta tarpeekseen. 🙂

Ready for take-off to freedom!

Viimein sisälle saavuttuaan on Nemi nukkunut nyt ihan tyytyväisenä. Ehkä tässä pikku hiljaa saadaan taas normaalista arkirytmistä kiinni; kaiken lisäksi, tällä viikolla olisi taas luvassa sisävesiuiskenteluja, eiköhän Nemi viimeistään siellä saada väsytettyä. 🙂