Lennokasta tiistaita ystäväiset!

Nemi-neppari täyttää tänään 11 kuukautta! <3 Korkeutta neidillä on nyt 81 cm, ja viime viikolla vaaka on näyttänyt 55 kg. Mikäli tähän on tullut suuresti muutoksia, kun huomenna vaa’alle päästään, oikaisen tiedon oikeaksi. 🙂

Penni-täti ja Mimmi-täti, jee!

Kaikenlaista ollaan taas täällä touhuttu! Viime viikon torstaina Nemi pääsi uimaan Hyvinkäälle. Siltä reissulta meillä on kuvia vain ennen uintia – vaikka nämä kuvat ovatkin aivan supersuloisia, on pienoinen harmi, ettei Nemin uintisuoritusta saatu tällä kertaa taltioitua. Nimittäin!

Uintihan meni itse asiassa ihan mallikkaasti, tämä oli Nemin paras uintisuoritus tähän mennessä! Muutaman ekan kerran Niina ystävällisesti, mutta varmasti, nosti Nemin pelastusliiveistä laskeutumisrampille, mistä koira sitten liinassa ohjattuna lähti uimaan. Lopun aikaa koira kävelikin itse vapaaehtoisesti rampille. Tulipa muutaman kerran siitä rampilta jopa pieni hyppykin 😀 Mutta veteen päästyään, yritti Nemi taas kovasti välttää päänsä kastumista nostamalla sen niiiiiiin korkealle vedenpinnan yläpuolelle kuin vain mahdollista. Kun pää ja kaula, ja sitä myöten puolet rintakehästä on pinnan yläpuolella, uintiliikettä kauhovat etujalat pärskivät käytännössä pinnalla ja vesiroiskeita riitti taas kattoon asti. Lopputuloksena: Nemi oli käytännössä yhtä märkä kuin että sen päälle olisi kaadettu vettä. Samoin omista vaatteistani sain uinnin päätteeksi rutistaa ylimääräiset vedet pois. Ja ensikierroksilla minä en voinut kuin nauraa katketakseni pienen hömelön koiravauvan uintitekniikalle (onneksi Niina kulki takana ja kehui ja kannusti koiraa, ja ehkä Nemi ei kuullut minun naurua kaiken sen veden polskinnan äänimaailman joukosta… :))

Uintitekniikka alkoi kuitenkin rauhoittua puolituntisen aikana; vastapäisen rampin lähestyessä Nemi alkoi selkeästi jaloillaan tunnustelemaan, milloin tassut ottavat kiinni ramppiin. Näin ollen tekniikka parani – ensin metri ennen loppua, seuraavalla kerralla jo puolitoista, ja sitten kaksi metriä aiemmin. Toki ihan väsymyskin alkoi painaa, mutta loppupeleissä pärskytteleminen alkoi tasoittua rauhallisemmaksi uinniksi jo ennen altaan puoliväliä! Aivan superhieno suoritus pieneltä “vesikauhuiselta” koiralta 🙂 Hyvä Nemi!!

Metsäilemäänkin ollaan päästy – vuoden pimeimmän ajan selkä alkaa taittua ja päivät valostuvat minuutti minuutilta. Tällä hetkellä valoisan aikaa riittää klo 16.30 asti! Dannyä ehdittiin tapaamaan lauantaina vielä työpäivän päätteeksi, ja tänään tavattiin toistamiseen landseer-neiti Hildaa. Leikit ja lenkit ovat menneet oikein mainiosti, vauhtia ja voimaa riittää! Metsässä oli runsaasti metsäkauriiden hyvin tuoreita jälkiä ja hajuja, ja olin aika tyytyväinen, kun Nemi ei irronnut jälkien perään vaan pysyi sopivan lähellä koko ajan. Saman huomasin tänään Hildan kanssa: kun Hilda lähti painelemaan jonnekin kauemmas, jäi Nemi palloilemaan hiekkatielle lähelleni. Tarkkaan se seurasi, missä Hilda menee, mutta ei itse lähtenyt perään. Napanuora <3

Landseer-neiti Hilda, 1,5 vee ja Nemi 11 kk. Kuvat: Marika K.

On se landseer vaan nätti, itselläni on näitä ollut kaksin kappalein aiemmin. Vaikka landseerkin todella suuri koira on, niin kyllähän sitä kokoeroa lapsista löytyy jo nyt. Kiitos ihanista kuvista Marika!