Palataanpas ajassa itse asiassa jopa kuukauden takaiseen, eli sunnuntaihin 3.12. Kokoonnuimme Tanskandoggien Kaakkois-Suomen aluejaoston voimin Kouvolaan testaamaan koirauintia. Paikkana toimi Canin Caren omistama Kymen koirauimala. Iltapäivään osallistui meidän lisäksemme 3 tanskandoggia ja villinä korttina yksi heeleri. Kaikki koirat saatiin uimaan: osasta koiria kuoriutui varsinaisia uimamaistereita, kun toiset jäivät vielä tämän uintikokemuksen jälkeen herättelemään sisäistä vesipetoaan. Nemin suoritus oli aika tuttu: alun vastustelujen jälkeen se saatiin veteen, ja kierros kierrokselta uinti sujui paremmin ja rauhallisemmin. Oli hyvä huomata myös, että se ui paremmin ja rauhallisemmin, kun minä olin altaan toisessa päässä enkä kulkemassa koiran vierellä. Näin se suuntasi uintinsa suoraan minua kohti, ja rauhoituttuaan uintitekniikka oli oikein mallikas. Tämä oli oikein kiva kokemus, ja paikan omistaja ja koiria uittanut Niina F. oikein mukava tyyppi. Kiitos vielä Kaakon dogeille uintipäivän järjestämisestä!
Paikka oli hieno ja hyvin rakennettu. Tykkäsin tiloista ja esimerkiksi siitä, että altaan ympärille oli rakennettu kunnon puiset käytävät ohjaajan kulkemista varten. Näki, että tilojen rakentamista on suunniteltu ja sitä on mietitty käyttäjien kannalta.
Hyvinkäällä aiomme käydä säännöllisesti jatkossakin: allas on isompi ja sopivampi tanskandoggille, ja sijainti on parempi Niinan ja Katjan kanssa sovittuihin kimppauinteihin. Kuitenkin, Kymen koirauimalassa käynnistä jäi kutkuttamaan orastava ajatus: Me ehkä voisimme tulla Nemin kanssa käymään Kouvolan altaassa useamminkin – etenkin jos näyttää, että aikavälit Hyvinkäälle pääsemiseen uhkaavat venyä liian pitkiksi. Näin saan pidettyä uintituntuman yllä Nemille, eikä jo opitut taidot pääse ruostumaan 😉 Välimatkakin kun on hieman lyhempi, niin voidaan tehdä uintikeikkoja ihan kahdestaan, vaikka iltareissuna.
Eikä siis aikaakaan, kun tässä suunnitelmassa päästiin tuumasta toimeen. Varasin Nemille puolen tunnin uintiajan Kouvolaan heti seuraavalle työvuorojen kanssa yhteen sovitettuun ajankohtaan.
Torstain 4.1. uintireissu
Nemi tunnisti heti sisään tullessaan, mihin se on tulossa – tämän näki hännän ja korvien asennosta. Peseminenhän on ihan tosi nou-nou edelleen, joten meni pieni tovi, kun ilman lisäapukäsiä koetin Nemiä yksin pestä pesupaikalla. Myös allasalueelle, samoin kuin koiran altaaseen saaminen, vei toisen tovin. Altaaseen koiraa punnertaessamme Nemi myös onnistui vetämään päänsä kaulapannasta. Silloin tulin todistaneeksi fysiikan lakien todenperäisyyttä, jotain osastolta voima ja sen vastavoima, (äkillinen) liike-energia ja sen (äkillinen) pysähtyminen = Sattuu, jos koira vetää yllättäen päätään taaksepäin, ja sen kallo kopsahtaa omaan nenään. Koko uintikeikan niiskuttelin nenääni kuulostellen, että tulikohan jotain vaurioita… Ehkä ei onneksi kuitenkaan tullut.
Näistä alkukankeuksista kun selvittiin, Nemi ui taas hienosti. Potku ja liike uinnissa on aivan huiman hieno! Uittamassa taasen ollut Niina lohdutti, että Nemi kyllä itse asiassa tottelee ihan hienosti ja ”nöyrtyy” kiltisti kohtaloonsa vastahankoilusta huolimatta. Altaassa uidessaan sitä ei tarvitse kuin ihan kevyesti pelastusliivistä ohjata, että mennäänpä vielä yksi kierros. Totaalipaniikkitilanteessa koiraa pitäisi käytännössä ”takakaarteessa” aina hillitä, ettei se yritä lähteä uimaan kohti altaasta pois päästävää ramppia. Nemille riitti vain pieni suunnanohjeistus. Joten ehkäpä meillä toivoa on, että se vielä tottuu uintiin. Tai siis, näinhän minä olen päättänyt. 🙂
Samalla tuli ostettua viiden uintikerran kortti tänne Kouvolan uimalaan – eli sorry vaan, Nemi; uinnista tulee nyt ihan säännöllinen juttu!
Kuvat Virpi L. / Kaakon dogit