Olemme päässeet vuodessa jo niin pitkälle eteenpäin, että on päästy juhlimaan joulua! Tämä joulu on pikkutonttu-Nemille ensimmäinen. <3

 

Nemi-tontun joululook 🙂

Jouluaamun aamupuurojen laskeuduttua mahoissa, lähdimme metsälenkille. Metsäily valoisan aikaan on edelleen harvinaista herkkua, joten mahdollisuuden tultua lenkki tehtiin pitemmän kaavan kautta. Pikkumusta nautti lenkistä koko koiran mitalta. Tämä on yksi tärkeimmistä lahjoista, mitä koiralle voin antaa: kiireetön ja hyväntuulinen metsälenkki, aikaa yhdessä <3

 

Aattopäivää ja -iltaa vietettiin kotona oman perheen sekä Mummin ja Ukin kanssa. Illalla Nemikin sai huomata olleensa tänä vuonna kiltti, kun joulupukki toi kuin toikin lahjoja *)! Nemi sai ihan itse avata oman pakettinsa: revittyään paperista kulman auki, se keskittyneesti kiskoi nyytistä ulos lelun, jota se alkoi onnellisena heti natustaa. Myöhemmin vielä toisesta paketista tuli esiin puruluu ja hassusti käkättävä pallo, mutta ensimmäinen lelu muodostui sen päivän suosikiksi.

 

*) Ei oteta huomioon sitä seikkaa, että Nemi on koko joulukuun ajan saanut vähän normaalia enemmän leluja kotiin kannettuna; onhan kaikille ihanille uutuusleluille pitänyt päästä tekemään pientä testiryhmän sisäänajoa!

Ja koska joulu on myös antamisen aikaa, pitää meidän muistaa kiittää myös lähimmäisiämme. Joskus myös pahoitella. Jälkimmäistä erityisesti silloin, jos on esimerkiksi syönyt jotain toisen omaisuutta. Tai edes vahingossa maistellut. Ei sillä, että tässä väitteessä olisi mitään toden perää **), mutta siis ihan vaan satunnaisena esimerkkinä.

Joka tapauksessa, Ukki avasi lahjapaketistaan jotain tällaista…

**) Ks. tarkennuksia ja lisätietoja väittämästä.

 

Joulupäivänä suuntasimme auton nokan maalle ja menimme tapaamaan Nemin Mamia ja Pappaa. Myös siskoni perheineen oli paikalla, ja näin ollen Nemi pääsi tapaamaan pitkästä aikaa siskontyttöjäkin! Jouluneule hurmasi kaikki, ja ihmettelyä riitti siitä, että koira on kasvanut taas paljon edellisnäkemiseltä. Joulupäiviä saatiin viettää lumisemmissa maisemissa kuin kotipuolessa, ja Nemihän nautti hankirallista – jälleen kerran, – täysin siemauksin.

 

Tätä lukiessa joulun pyhät alkavat olla ohi, mutta toivotettakoon nyt kuitenkin jälkikäteen kaikille blogin seuraajille hyvää joulua! Muistakaa nauttia yhdessäolosta ja ajasta läheistenne kanssa – niin juhlapäivinä kuin arkenakin. Sitä kun ei korvaa mikään.

Paitsi ensimmäinen joulu Nemin kanssa, myös ensimmäinen joulu ilman Herttaa. Hyvää joulua, Hertta-rakas. 

 

PS. Sain tänään Nemin Papalta puhelinsoiton: kodin pihapiirissä on meneillään rikospaikkatutkinta. Hän oli huomannut, että talon pihalle jätetty kinkunrasva on kadonnut purkista, johon se on laitettu jäähtymään ja jäätymään! Ainoana johtolankana ovat suhteellisen isot tassunjäljet, joita on myös suhteellisen iso määrä, rikospaikan ympärystässä. Sain aika suoran ehdotuksen siitä, että olemme kotiin lähtiessämme ottaneet matkaan rikoksesta epäillyn. Epäilty – kutsuttakoon häntä henkilöksi N, – on kieltänyt kaiken, vedoten täysin normaalisti toimivaan ruoansulatukseensa, johon olisi todennäköisesti pitänyt tulla merkittäviä häiriöitä, mikäli epäilty henkilö N olisi syönyt purkillisen kinkunrasvaa. Sekä todisteet rikospaikalta että epäillyn lausunto syyttömyydestään ovat tasaisen vahvoja, joten rikoksen todellinen tapahtumakulku jäänee selvittämättä, ja epäilty N jää syyttömäksi syylliseksi.