Jatkoa äksidenttilistalle seuraa…

Olimme eilen haravoimassa pihaa (hei, parempi myöhään kuin vasta ensi keväänä!), ja valtavia lehtikasoja roudattiin takapihan metsikköön, piha-aitojen ulkopuolelle. Nemistentti osallistui tekemiseen koko pienen koiranpennun ilolla, ja kulki kanssamme portista ulos ja taas pihan puolelle lukuisia kertoja.

Sitten, aitojen ulkopuolella, iski hepuli. Koira lähti juoksemaan tangentin suuntaan, ja minä aloin kutsua napakkaan äänensävyyn takaisin – ennen kuin koira ehtisi juosta viereiselle tielle asti. Sen sijaan, että Nemi olisi palannut luokseni samaa reittiä, se selkeästi päätti loikata isolla loikalla pihan puolelle. Vaikka hyppy oli komea ja korkea, ei koira tainnut hoksata, että väliin on jäämässä piha-aita: 120 cm korkea vihreä verkkoaita…

Oletko nähnyt jotain hevosvideoita, jossa hevonen törmää aitaan tai esteeseen ja tulee koko komeuden yli niskalenkkivoltilla (juuri niitä videoita, joissa ratsastaja yleensä jää komeasti hevosen ja tantereen väliin?) Nemi tuli aidan yli tismalleen sillä tavalla! Hyppy aidan yli jäi sen verran matalaksi, että koiran eturinta osui aidan yläosaan, jolloin myös etujalat jäivät aidan väärälle puolelle, ja kun liike-energia pysähtyi äkisti, alkoi koira pudota alas, suoraan nokalleen ja siitä niskalenkillä maahan.

Ja jos ei tässä tarpeeksi, niin putoamispaikaksi valikoitui pihamme ehkä ainoa oikeasti vaarallinen nurkkaus: koira nimittäin putosi naamalleen suoraan vanhan eurolavan päälle – vain 30 senttiä sivuun, ja se olisi rysähtänyt suoraan parin leca-harkon päälle. Sitten olisikin voinut sattua oikeasti aika pahasti.

Siitä se tuli niskalenkillä yli! Verkkoaita jäi mutkalle, ja maassa ollut eurolava hajosi koiran pudotessa sen päälle. Leca-harkot olivat vain senttimetrien päässä, niiden päälle naama edellä pudotessa olisikin voinut sattua jo tosi pahasti… 🙁

Nemi könysi maasta ylös ihan itse, ja oli silmin nähden pelästynyt. Kuonon päällä oli punertava naarmu ja kuonossa oli kevyttä turvotusta (eli se tuli ihan oikeasti kuono edellä maahan!), mutta ei muuta. Koira liikkui ihan normaalisti kaikilla askellajeilla. Hetkeä myöhemmin sisällä se liikkeelle lähtiessään vingahti pari kertaa, eli ihan varmasti lihaksia särki, mutta testattuani niskan liikeradat kulkivat normaalisti joka suuntaan. Eli nyt vaan taas kipulääkettä ja rauhallisempaa menoa pari päivää, sen verran hurja tälli oli… Onneksi penskat ovat aika elastisia!

Näin hyvin se itse venytteli niskaansa tällin jälkeen illalla sohvalla.

Tänään meidän haravointihommat jatkuivat, ja Nemi sai liikkua pihalla taas vapaasti (ja kulkea edelleen portista kanssamme ees taas). Portista kuljettiin ihan kuten aiemminkin, mutta hepulijuoksuja ei tällä kertaa tehty – itse asiassa aitojen ulkopuolella ollessaan pikkuneiti suuntasi kaikki juoksemisensa suorinta reittiä portista sisään, ja tämähän on ihan loistava juttu oppia; aina kohti kotia! 🙂 Ihan normaalisti tuo näytti liikkuvan, vaikkei ollut vielä ehtinyt saada edes kipulääkettä lisää. Myös leluja riepoteltiin pihalla ja muita äkkikäännöksiä se teki ihan normaalisti, joten kaipa tästä(kin) selvittiin säikähdyksellä!

Kohnon koiran uninenä.