Viime viikonlopulle oli sovittu Nemin ensimmäinen hoitoreissu, kun sekä minulle että Mikolle osui työmatkoja samalle viikonlopulle. Niina suostui ottamaan Nemin hoitoon, kun vieläpä sijainti osui mukavan lähelle omia reittejäni. Torstai-iltana oli tosin kiva ilmoitella Niinalle, että meillä on käynyt pieni varvasäksidentti, vieläkö Nemi saa tulla hoitoon? Niina otti pennun kuitenkin avosylin vastaan <3 🙂
Mitenkäs hoidossa nyt sitten meni? Tällaista kuva- ja tekstimuotoista reportaasia saatiin Niinalta yhden yön kestäneeltä hoitoreissulta:

 

 

Täällä menee hyvin! Just tultiin pieneltä lenkiltä, ja Nemppari puuhailee tuossa lelujen kanssa. Niitä on liikaa! Jokaista pitää testata! Nyt Neiti on paikkansa valinnut. 

—

 

Hihnalenkillä troikka kulki vaihtelevasti ihan hienostikin! Ja pari koiraakin kohdattu / ohitettu lähes sivistyneesti. Kieltämättä välillä sai kaivaa kantapäitä normaalia tiukemmin tantereeseen ja tuli lähes hiki ihan “rauhallisella” lyhyellä lenkilläkin jo. Tenava leikki välillä satunnaisohjautuvaa rakettimoottorikulkijaa, mutta kun se on sen lisäksi kuitenkin kovasti kiltti, niin selvittiin kaikki hengissä ja jopa ilman ainoatakaan manausta.

Niin, ja Nemillä on muuten ponnarifetissi. Mun hiukset on ihan kuolassa… Tää on ihana tenava. <3

—

 

Päivemmällä Pennille kävi vahinko. Se luuli, että häneen nojaileva henkilö olen minä, mutta se olikin sneaky pikkumusta…

Kunnianarvoisa tätidoggi hörähti loukkaantuneesti moisen huomattuaan ja poistui paikalta. Tenavan tyynynä toimiminen ei kuulemma sopinut hänen arvolleen.

—

Illalla isoilla likoilla tuli kiirusta: ne suuntasivat viivasuoraan ruokakupilta yöpedeille ”tää on mun!” -asenteella. No, hain Nemille petiä myös makuuhuonetta kohti, tosin se rojahti siihen ennen kuin ehdin asemoida sitä kunnolla. Ja näin Nemi blokkas mut makkariin. No, olkoon siinä sitten. Ja mikäs tässä ollessa: rauha talossa, kukin otus pedillään ja minulla Kindle.

—

 

Troikan aamulenkki suoritettu! Tätä troikkaa ei onneksi eilinenkään sade haitannut – edes pikkumustaa, joka luulee olevansa sokerista, muttei muistanut sitä kun oli vedenkestävät tätidogit seurana. 

—

Nemi koki valaistumisen soffalla… Vai pilkisteleekö sieltä sittenkin pienenpieni piruliini, kun sai rosvottua Pennin paikan?

—

Ensin silleen tälleen peputtainpäin. Ja jos sitten vaivihkaa kääntyis ja hissuksiin laskeutuis tälleen toisinpäin, ettei tää täti karkaa. Phuuh… Onnistui!

Oikein mainiosti on siis hoitoreissu mennyt. Erityispisteet Niinalle, joka urhoollisesti on ulkoiluttanut kolme tanskandoggia yhdellä kertaa. Ei siinä, isot likat kulkevat oikein mallikelpoisesti, mutta tuollainen vajaa yhdeksänkuinen, 50-kiloinen härvelidoggipentu tuo varmasti vähän lisäjännitystä ja muitakin kunkkukertoimia yhteislenkkeihin. Hatunnosto suorituksesta ja vielä kerran ISO kiitos kaikille kolmelle hoitotädille! <3