Uinti on hyvä harrastus, sanon minä. Nemin suhtautuminen veteen on ollut lähtökohtaisesti sitten vähän erilainen: se kiertää kaikki vesilätäköt sentilleen niin, että sen varpaat eivät varmasti kastu; pesuhuone on paikkana ehdoton no-no ja pesulle jouduttuaan Nemin mielestä valuva vesi on ollut vähintäänkin polttavaa laavaa. Tästä lähtökohdasta oli siis Tosi Hyvä viedä Nemi koirauimalaan! 😀

Hyvinkään Koirauimala Onnenkoirassa on puhdasta ja ihanaa, 23-asteista vettä ympäri vuoden. Olimme varanneet Nemille myös uittajan; uittajan avulla koira saadaan turvallisesti altaaseen ja hän osaa ohjata ummikkouiputtelijaa toimimaan vedessä oikein.

Hieman huolestuttaa: mihinkäs me nyt tultiin?

Nemi koki ensimmäisen järkytyksen koirakylpylässä, kun se kuljetettiin pesupaikalle. Gaah, taas sitä kamalaa laavaa vettä! Koira saatiin pysymään paikallaan pesun ajan ja sille puettiin ja säädettiin päälle pelastusliivit. Muutaman minuutin odottelun aikana sain Nemin rentoutumaan ja vähän leikkimään lelullakin; heiluva häntä kertoi siitä, ettei se ollut hoksannut joutuvansa pleksilasin toisella puolella välkkyvään veteen.

Nemiä uittamaan tulleen Tuovin sekä Niinan avustuksella Nemi saatiin kuitenkin melkoisen helposti veteen, ja pelastusliivien kannattelema koira räpiköi vedessä suurten loiskeiden keskellä. Pian se saatiin rauhoittumaan, ja minä kuljin altaan reunalla rauhallisesti Nemin edellä. Kierros altaassa ja takaisin ylös. Altaan reunalla tauolla Tuovi sai Nemiin heti kontaktin, joten no that hard feelings Nemin puolelta kuitenkaan. 🙂

Näin sitä mennään!

Toiselta uintikierrokselta alkaen Niinan koirat saatiin rytmitettyä hienosti Nemin uintiin niin, että menomatka mentiin Mimmin imussa ja takaisin päin tultiin tasaisen rauhallisesti polskuttavan Pennin kyljessä. Uskon, että varman rauhalliset ystävät toivat tukea ja kannustusta Nemille. Ja vaikka Nemi kauhisteli joka kerta, kun sitä alettiin viedä kohti veteen laskeutuvaa ramppia, veteen päästyään se kuitenkin liikkui kohtalaisen rauhallisesti – ja kierros kierrokselta paremmin!

Parinkymmenen minuutin kuluttua todettiin, että nyt on hyvä lopettaa, kun Nemillä on hyvä fiilis tekemisestä. Tässä ajassa uintikierroksia tuli yhteensä neljä tai viisi taukojen kera, eli matkallisesti ja ajallisesti hyvin maltillinen ajatellen ensikertalaista, joka on vieläpä pentu.

Nemi pääsi pesupaikan kautta omaan loosiin kuivattelemaan ja katselemaan hallin menoa. Olen äärimmäisen iloinen koirani käytöksestä hallissa; omaa vuoroa odotellessamme se katseli hiljaa ja hötkyilemättä pleksin toisella puolella uivia akitoja – parhaillaan kirsut olivat vastakkain pleksin molemmin puolin. 🙂 Uinnin jälkeen Nemi oli toki aivan rättiväsynyt, mutta sille ei esimerkiksi jäänyt niin suuria kierroksia päälle, että se olisi läähättänyt tai stressannut tilannetta ja paikkaa. Olen todella tyytyväinen.

Kylpypyyhkeelle on käyttöä täällä!

Parin tunnin kotimatkaa varten puettiin ylle puntillista vaatetta suojaamaan koiraa kylmältä ja lihasjumeilta. Kotiin päästyämme koiraa ei juurikaan näkynyt; se nukkui koko päivän ja illan. Se näki myös vauhdikkaita unia: nukkuvan koiran silmät pyörivät kuin hedelmäpelissä ja se potki ja urinahaukahteli pitkät tovit unissaan!

Kiitos viikonloppuseurasta Mimmi, Penni, Hemppa ja Late – ei pelkästään sunnuntain uintireissu, vaan myös lauantain yhteinen illanistuminen ja metsälenkki likkojen kanssa oli aivan mainiota viikonloppupuuhaa. Ei kai mikään ihme, että pieni doggintaimen oli aika raato 😀