…Ja mitäs se HOD, hypertrofinen osteodystrofia, tarkoittikaan? Jonkinlaisella vapaalla ja ei-kattavalla suomennoksella puhutaan luuston liikakasvusta (isojen rotujen koiranpennulla). Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa tässä sairaudessa?

Otetaan pari askelta taaksepäin, eli palataan siihen, mihin edellinen tilannekatsaus jäi.

Pidimme Nemille joka toisen päivän lääkkeettömänä kymmenen päivän ajan, ja kun kokeilu osoittautui hyväksi, jätettiin lääkkeet pois kokonaan. Sain eläinlääkäriltämme vahvistuksen, että kipulääkityksen tarkoitus on ollut nopeuttaa akuutin vaiheen paranemista, ja että lääkityksellä tai sen poisjättämisellä ei sinänsä ole suoraa vaikutusta jalkojen turvotukseen. Kun vielä sain täsmennyksen, että turvotus EI ole aina yhtä kuin tulehdus, jätin lääkkeet Nemiltä pois kokonaan. Eikä lääkkeitä ole sen koommin edes tarvittu. Samassa yhteydessä varasin ajan verikoetsekkiin ja eläinlääkärin kehotuksesta myös röntgenkuviin. Verikokeet näyttivät oikein mainioilta. Tulehdusarvotkin ovat hyvin minimaaliset, eli käytännössä ei enää yhtään. JESS! Tulehdusta ei ole! 🙂

Mutta sitten, röntgenkuvista tuli jotain yllättävää.

Nemin etujaloissahan on edelleen silmin nähtävät patit, ja kuten taisin viimeksi kirjoitella, mielestäni pattien ja turvotuksen laskeminen on hidastunut viime viikkoina. Turvotus ei ole tulehduksen aiheuttamaa, eikä se ole nestettäkään, kuten voisi kuvitella. Vaan: pitkien putkiluiden, eli värttinä- ja kyynärluun (sekä sääriluun) ympärille on kasvanut uudisluuta, ja se paksuntaa jalat ja saa aikaan patit!

Röntgenkuvia järkyttyneenä katsellessani sain samalla kuulla, kuinka alkuvaihe on kuumeineen, kipuineen ollut sairauden ykkösvaihetta, akuuttia vaihetta. Jonkun mahdollisen teorian mukaan koiran keho lähtee tuottamaan tuota uudisluuta jonkinlaisena reaktiona rajuna velloneen akuutin vaiheen oireille. Siitä päästäänkin siirtymään sairauden toiseen vaiheeseen, jossa nyt tätä uudisluuainesta sulatellaan ajan kanssa. Ja aikaa pattien sulatteluun on niin kauan, kuin koiran luusto vielä kasvaa ja kehittyy. Suurimmalla osalla koirista luun uudismuodostuma pitäisi sulaa pois, mutta on kuulemma tapauksia, jossa luu ei ole sulanut – ainakaan kokonaan. Lopputuloksen meille näyttää nyt vain aika.

Tässä vaiheessa sairautta kaiken ymmärryksen perusteella koiran pitäisi nyt olla kivuton, ja turvotuksen ainoastaan kosmeettinen haitta.

Olin uutisista hyvin hämmentynyt. Joo, on ollut puhetta että sairaus voi kestää koko koiran luuston kasvuiän ajan, siis jopa lähemmäs kahta ikävuotta asti. Ja joo, on puhuttu, että ”kyllä ne patit siitä sulaa”. Mutta kukaan ei missään vaiheessa kertonut minulle, mitä sieltä pateista sulatellaan?! Ei sinällään turvotusta, vaan muodostunutta uutta luuta! Miksi tämä tieto tuli mulle oikeasti ihan puskista??

Ja tältähän se nyt sitten näyttää:

Otetaanpa vielä vertailukuva jaloista kesäkuun ja lokakuun tilanteeseen:

Verrokkikuvassa lokakuun kuva on käännetty vertailtavuuden vuoksi. 

Ja tältä näyttävät jalat ulkoa:

Jalat näyttävät livenäkin hyvin erilaisilta katsantokulmasta riippuen: jostain kulmasta katsoen jaloista ei huomaa juuri mitään, toisessa kuvakulmassa jalat näyttävät todella hurjilta. Yleisellä tasolla ‘totuus’ menee jossain näiden ääripäiden suht’ siistissä välimaastossa.

Se, voiko tuota uudisluuta vielä muodostua lisää tässä vaiheessa, vai odotellaanko nyt ainoastaan niiden (toivottavasti mahdollisimman pikaista) sulamista, jäi minulle vielä vähän epäselväksi. Siihen yritän etsiä vastauksen jostain. Ainakin pentu on nyt kivuton eikä tulehdusta enää ole, ne olivat ihania uutisia ne!