Viikonloppuna Nemi pääsi tapaamaan ystäviä, niin entuudestaan tuttuja, kuin uusiakin.

Lauantaina suuntasimme Hempan ja Laten kotiin, jonne myös saapuivat Mimmi ja Penni. Näin koossa oli taas Lapin-reissussakin matkannut koirakko. Jälleennäkemisen riemu oli suuri! Vaikka nyt ei touhuttukaan mitään sen kummempaa kuin illan istumista, hyvin syömistä ja höpöttelyä, olihan se taas ihan mainio ilta. Ja koirilla oli hauskaa.

Aika mainio doggiryhmittymä. <3 No on siellä vikassa kuvassa Late-whippettikin!

Sunnuntaiaamun puolella, hieman ennen kuin päästettiin Katja ja pojat lähtemään töihin, saivat Nemi ja Hemppa leikkiä vielä sisällä hauskoja hammasteluleikkejään, ja pihalla tyttödogit ottivat kunnon hepulijuoksuja (ja minä sain kerätä ihania karhunvatukoita – kiitos Katja!). Nemi on, muuten, muutamassa viikossa kasvanut taas korkeutta ja kokoa paljon! Ero kuukauden takaiseen on huomattava, nyt kun sitä pääsee vertaamaan toisiin ryhmärämäläisiin. Nemi alkaa olla kohta jo ihan koiran kokoinen (ei nyt vielä, mutta kohta… Sanotaan nyt, että kymmenen sentin päästä ;)).

Tältä vierailulta olikin hyvä ja luonteva suunnata Mamin ja Papan luo, samoilla suunnilla kun oltiin. Nemi pääsi tapaamaan nyt myös ensimmäistä kertaa siskontyttöni, he eivät ole aiemmin kesällä ehtineet tapaamaan laisinkaan! Yritä siinä nyt selittää, minkä kokoinen Nemi oli meille tullessaan. No… *hahmottelee käsillään ilmaa* …aika pieni. 🙂

Nemiä tuli samalla tapaamaan kaksi muutakin nuorta neitiä, ja Nemi otti lapset hienosti vastaan. Kolme lasta ympäröi koiran (rauhallisesti ja koiraa kunnioittavalla tavalla, kiitos heille siitä) ja silitteli sitä yhtä aikaa joka suunnasta – Nemi vain köllötteli keskellä ja nautti saamastaan huomiosta ja rapsutuksista! Ja tytöt saivat myös kokea ja kokeilla, miltä tuntuu, kun tanskandoggi painaa päätä syliin tai istuessaan halaa koko kropallaan takaisin <3. Luulenpa, että Nemi tykkäsi heistä kaikista, ja että tunne taisi olla molemminpuolinen.

Olipas mukava viikonloppu. Lisää tällaisia! 🙂