Nemin sairastumisesta HODiin on kulunut nyt kolme kuukautta. Viimeisen kuukauden aikana ei juuri takapakkeja ole enää tullut.

Jos jatketaan siitä, mihin edellinen tilannekatsaus on jäänyt, on Nemin vointi kehittynyt huimasti. Se on saanut paljon lihaksia koko kroppaansa, ja koiran korkeuden ja painon kasvu alkaa olla taas paremmilla (normaalilla) käyrillä. Kaksiviikkoisen lomareissun aikana Nemi löysi uudestaan pitkään kadoksissa olleen ruokahalunsa; ilmeisesti toisten koirien seura ja ”kilpailu” ruoasta sekä jatkuva liikkuminen ja touhuaminen saivat ruokahalun palaamaan normaaleille raiteilleen. Olin varma, että ruokahalu katoaa taas, kun arki kotona koittaa. Mutta näin ei onneksi tapahtunut, vaan nälkä on tainnut tulla jäädäkseen! Tämä on ollut niin suunnattoman helpottava asia, josta olen todella onnellinen – ei enää nappuloiden pakkosyöttämistä; nyt tämä pentu kuolaa ruokansa perään!

Nemi käyttäytyy muuten kuin aivan tavallinen pentu – sen suhteen kipeästä koirasta ei ole tietoakaan. Se riehuu sisällä, retuuttaa lelujaan, yrittää (!) nyt jo ylettyessään nuuskutella keittiön pöydät ja tasot läpi katsoakseen, löytyykö mitään mielenkiintoista, tempoo hihnassa, riekkuu pihalla, on keksinyt itselleen mörköiän ja on oppinut samalla haukkumaan, ja se kuulee päivässä vähintään 20 kertaa EI! muun muassa silloin, kun se yrittää kiusata kissoja… Ihan normaali pentu, siis. 🙂 <3

Turvotus Nemin putkiluiden päältä on vähentynyt huomattavasti, ja myös nivelien kohdalla olevat patit ovat sulaneet. Takajalat ovat suoristuneet pihtiasentoisuudestaan (jos ei vielä aivan täysin, niin joka lähes täysin), ja takajalkoihin palautunut lihaksisto on auttanut asentoa korjaantumaan. Hieman Nemi seisoo ja kulkee edelleen ”polvet koukussa”, mutta tämänkin asennon korjaamisessa ja korjautumisessa ollaan edistytty.

Kävimme tapaamassa reilu viikko takaperin fysioterapeuttia, jonka mielestä Nemin kuntoutuksessa pitää eniten kiinnittää huomiota nyt takajalkojen liikkeen parantamiseen; Nemin pitää oppia taas varaamaan painoa paremmin takaosalleen ja venyttämään takaliikettään taaksepäin. Saimme kotiläksyksi jumppa-, venyttely- ja tasapainoliikkeitä sekä hyviä ajatuksia sopivasta liikunnasta Nemin kanssa. Käynti oli aivan erinomainen ja seuraava aika onkin jo varattuna parin viikon päähän. Nykyisellään Nemi venyttelee seisaaltaan etukroppaansa ja takajalkojaan hyvinkin makeasti makuuasennossa!

Kuitenkin, edelleen sairaus muistuttaa olemassaolostaan ja siitä, että pentu ei ole vielä terve, vaikka se niin itse yrittää väittää.

Palattuamme lomareissulta kävimme eläinlääkärissä kontrollissa, ja eläinlääkärimmekin totesi pattien sulaneen melkein puolella kolmen viikon takaisesta. 🙂 Hän ehdotti, että voisimme koettaa kipulääkkeen vähentämistä niin, että pitäisimme kokonaan välipäivän kipulääkkeestä – ei annoksen puolitusta, vaan yksi kokonainen päivä välistä pois: annoksen puolittamisella ei pystytä näkemään kunnolla kokonaistilannetta ja -vointia. Tein loppuviikosta jopa vähän puolivahingossa testin, jossa Nemi sitten jäi päiväksi ilman kipulääkettä. Seuraavana aamuna Nemin etujalkojen pitkissä putkiluissa ja nivelissä oli taas enemmän turvotusta ja lämpöä kuin aiemmin. Liekö tässä ollut nyt monen viikon jälkeinen ”huono” sairausviikko – jos näin, niin onneksi oireilut ovat kuitenkin murto-osa kesän aikaisista! Joka tapauksessa kipulääkkeettömät testailut saivat jäädä yhteen kertaan, nyt taas hetkeksi.

Suunta on kuitenkin ylöspäin ja oikea! 🙂