Kaksi peräkkäistä vapapäivää eikä mitään varattuna kalenterissa = erinomaiset puitteet pakata autoon sopivat varusteet ja lähteä Just Sinne, minne mieli tekee. Koska Nemi ei vielä pysty liikkumaan kovinkaan pitkiä matkoja, jätettiin suunnitelmista heti esimerkiksi Kolin jylhät ja kutsuvat maastot. Kaupunkikohde olisi nyt parempi: jostain syystä kohteeksi valikoitui päästä kokemaan kesäisen aurinkoinen Hanko, ja siinä samalla oli hyvä pysähtyä käymään Billnäsin ja Fiskarsin ruukkialueilla. Niinpä siis torstai-iltapäivästä pakattiin autoon telttailukamppeet ja suunnattiin auton nokka kohti eteläistä Suomenkärkeä.
Leirintäalue tarjosi juuri sellaista ympäristöä, kuin mitä toivoinkin pienelle pennulle: paljon ihmisiä ja hälinää, muita retkeileviä koiria, miljoona eri tuoksua ja tämä kaikki suht’ pehmeällä alustalla, rajatulla alueella käyskennellen. Nemi nuuskutteli niin paljon eri tuoksuja ja näki erilaisia ihmisiä ja koiria, että pääkopalle saatiin aivan varmasti riittävästi työstettävää!
Silversandin auringonlaskua ihastelemassa
Nemistä on tulossa mainio telttamatkailija. Nemi kulki kuin vanha tekijä teltan kiilanaruja hienosti väistellen, ja teltan sisällä se hakeutui suoraan omalle pedilleen. Äitin vieressä (ja kainalossa ja vähän ehkä päälläkin) oli oikein hyvä nukkua. 🙂
Uni tuli. “Tytöt ei kuorsaa, ne vaan tuhisee!”
Aamupalan jälkeen me pakkasimme tavarat ja poistuimme leirintäalueelta ennen kuin suuri osa muista matkailijoista oli edes ehtinyt herätä. Me suuntasimme katsomaan, lunastaisiko Hangon kaupunki lupauksensa ainaisesta auringonpaisteesta. Ja kyllähän se näin oli. Erittäin kaunis ja viehättävä pieni kaupunki, ymmärrän kyllä miksi se on niin vetovoimainen matkailukohde. Ihana kesäpäivä!
Me jatkoimme matkaamme Karjaan kautta Billnäsiin. Hieman vaatimaton ruukkialue ei tarjonnut kovin pitkäksi aikaa ihmeteltävää, joten palasimme takaisin alkuperäiselle reitille ja suuntasimme kohti Fiskarsin ruukkia. Tämä alue oli osattu markkinoida ja tuotteistaa selkeästi paremmin, ja mekin jäimme Fiskarsiin syömään ja tekemään hieman ostoksiakin.
Varjopaikalla lepäilemässä Fiskarsissa
En harrasta blogissa maksettua mainontaa (tarjouksia saa ehdottomasti lähettää, toim. huom ;D ;D) ja muutenkin mahdolliset tuote-esittelyt tulevat puhtaasti omista lähtökohdista ja kokemuksista. Nyt on siis ihan pakko kehaista ravintolaa Fiskarsin ruukissa: bistro-bar Lukaali saa meiltä täydet pisteet! Aloitimme kysymällä, saako tulla syömään terassille, koiran kanssa. ”Ehdottomasti kyllä, meillä on täällä vettäkin tarjolla!” ja puhdas ja täysi vesiastia kaadettiin maahan, ja sisältä haettiin kuppiin uutta vettä. Tarjoilija vesiastiaa tuodessaan pahoitteli naureskellen, kuinka hän tarjoilee ensin koiralle ja sitten vasta ottaa isäntäväen tilausta. 🙂 Nemi kiinnitti muunkin henkilökunnan huomion, ja toinenkin tarjoilija kävi sitä tervehtimässä ihastuneena. Koko henkilökunta oli erittäin ystävällistä alusta loppuun – myös toisessa pöydässä olevan lapsiperheen lapset huomioitiin upeasti kysymällä, haluaisivatko lapset hakea sisältä piirustusvälineitä. Siis vau! Ja kun ruoka oli vielä erittäin hyvää, oli kokemus ihan vertaansa vailla. Suosittelemme lämpimästi.
Nemi keräsi arvatenkin valtavasti huomiota ihmisten joukossa; pentumainen olemus jättitassuineen herättää paljon suuria tunteita. 🙂 Edelleen olen kovin ilahtunut siitä, että Nemi ei reagoi toisten koirien haukkumiseen tai muuhun räyhäämiseen mitenkään. Mitä ärhäkkäämmin toinen koira huutelee, sitä sujuvammin Nemi ohittaa moiset mekkaloijat. Ihana murunen. <3
Nemi pääsi, tai joutui, kävelemään tänään selkeästi enemmän kuin monena aiempana viikkona, mutta kävelymatkojen väliin asettui aina sopivia lepotaukoja esim. automatkustamisen muodossa. Nemi jaksoi erinomaisesti, ja päivän päätteeksi pienesti kohonnut kehon lämpö ja lämpö nivelissä saatiin suitsittua nopeasti Rimadylillä ja Pamolilla. Kotiin tuotiin illalla hyyyvin väsynyt koiranpentu, jolla riittää varmasti mietittävää kesäreissustaan pariksi päiväksikin. 🙂
Ihania käyntikohteita olivat Hanko ja Fiskars, suosittelemme!
Mutta jottei tämä reissu olisi voinut olla täydellisen onnistunut, niin pitihän sitä vähän jotain harmia olla. (Herkemmät lukijat lopettakoot lukemisen tähän.)
Menomatkan taukopaikalla Nemi alkoi päästellä kunnon ripakakkaa. Mitä ihmettä, pennun vatsa on ollut täysin moitteettomassa kunnossa viikkokausia, kuten oli myös edellisin tuotos aiemmin samana päivänä! Leiripaikalle päästessämme koira ulosti jo pelkkää lirua. Ja minulla ei – tietenkään – ollut pakattuna mukaan mitään vatsanhoitolääkkeitä, tai edes maitohappobakteeria. Annoin illalla puolikkaan annoksen ruokaa ja pistin sormet ristiin. Ei auttanut: Ensin, kaksi tuntia myöhemmin (klo 0:30) Nemi oksensi kaikki ruoat telttaan. Hetkeä myöhemmin se halusi ulos päästelemään vesilentona tulevia paineita. Seuraavan kerran ulkoreissu tuli puoli neljän aikaan, ja vielä viideltä kolmannen kerran. Tuolloin Nemi alkoi myös yökkäillä, ja se tuuppasi tavaraa ulos molemmista päistä vuorotellen. Lohduttomana en voinut muuta kuin, noina yön pimeinä tunteina, keräillä tuotoksia parhaani mukaan kakkapusseihin ja toivoa, että tämä menisi tällä ohi. Aamulla konsultoitiin eläinlääkäriämme puhelimitse ja haettiin apteekista ripulinhoitolääkkeitä.
Tätä kirjoittaessa ollaan saman päivän illassa, ja takana on puolittainen paastopäivä sekä hevoskuurit vatsanhoitolääkkeitä. Ruokaa olen nyt illasta syöttänyt tunnin välein koko ajan varovaisesti annoskokoa suurentaen. Nyt ei ole muutamaan tuntiin tullut mitään ulos, se on hyvä merkki. Voi, toivottavasti tämä meni nyt tällä ohi!! Nämä Nemin vatsavaivat ovat ihan käsittämättömiä ja aika rajuja, olisiko kellään ideaa että miksi ja mistä syystä tällä kertaa?!