Nemin vointi on pysynyt oikeastaan aivan todella hyvänä. Haluaisin uskoa että olemme aloittamassa hiljakseen paranemisprosessia!

Su- ti 16.-18.7. Kymmenen päivää kestänyt parempi ja virkeämpi jakso katkesi sunnuntai-iltana, kun Nemi osoitti heikompaa vointia lämmön kohoamisella ja ontumisella – tällä kertaa se linkkasi selkeästi enemmän oikeaa etujalkaansa, jossa oli ja on myös suurin turvotus nivelessä tällä hetkellä. Kehon lämpö nousi taas kevyesti kuumeen puolelle, ja liikkuminen muuttui kankeammaksi ja huonommaksi. Pentu pysyi kuitenkin virkeänä ja ympäristöstään kiinnostuneena.

ke-la 19.-22.7. Tämä huonompi jakso oli kuitenkin selkeästi helpompi kuin edellisellä kerralla, ja se myös loppui lyhyeen. Kun keskiviikkona meillä oli taas kuumeeton pentu, oli Nemissä tapahtunut toisenlainenkin muutos: Siitä näki, että pääkoppa alkaa ”normalisoitua” ja voida hyvin. Sen silmissä oli taas kiiltoa, paloa ja kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Se rupesi juttelemaan minulle ja pussailemaan taas minua. Kun se tiistaina ensimmäisen kerran neljään viikkoon otti suuhunsa lelun ja alkoi vinguttaa sitä, minä itkin onnen kyyneleitä. :,) Minä olen saamassa takaisin oman Nemini!

Keskiviikon jälkeen Nemin liikkuminen ja liike on muuttunut oikein hyväksi ja se on ryhtynyt liikkumaan myös sisällä itsekseen. Se nousee pediltä itse, täpsyttää ympäri taloa, vaatii päästä sohvalle. Eilen näin sen ensimmäisen kerran jopa pyytävän kissaa tassulla leikkiin. Puruluut maistuvat, samoin olohuoneen sohvapöydän kulma olisi maistunut, jollei sitä olisi kielletty. Perjantaina se yritti ottaa ensimmäiset juoksu- tai hyppyaskeleet ulkona – tämä toki estettiin, sillä vielä ei ole aika lähteä juoksentelemaan.

Nemin liike ja liikkuminen on tällä hetkellä niin hyvää, kuin täysin lihaksettomalla HOD-lapsella voi olla. Joku perehtymätön ei välttämättä huomaisi koiran liikkeessä mitään outoa, paitsi hitaamman vauhdin.

Aika lupaavan kuuloista? Toki Nemin hyvä liikkuminen ja kuumeettomuus on hyvä indikaattori yleisvointiin, mutta vielä isompi juttu on tuo mentaalinen puoli. Minä näen ja tiedän, että Nemi on ensimmäistä kertaa neljään viikkoon palautumassa omaksi itsekseen. Ja se on se juttu, miksi haluan uskoa, että parantuminen on alkanut.

Ymmärrän toki, että niitä huonompiakin jaksoja saattaa vielä tulla, mutta yritetään nyt toivoa, että hyviä jaksoja olisi huomattavasti enemmän ja ne kestäisivät pitempään, ja kipuilujaksot jäisivät pian jo kokonaan pois.