Mikä on omituisin tai hassuin asia, mitä sinun koirasi on syönyt?
Minulla on hyvin selkeitä mielikuvia syödyistä nahkasaappaista ja korkkareista, parista kirjasta ja CD-levystä. Mutta nämähän ovat peruskauraa. Edellinen koiramme tuhosi myös sohvan ja ja jäysti seinää, se vaatii jo vähän omistautumista. Muistan löytäneeni sen myös nukkumasta pediltään keittiösaksien kanssa, mutta niistä ei aiheutunut vaaraa, tai muutakaan tilannetta. (Tarina ei koskaan kertonut, miten ja mistä sakset siihen petiin päätyivät.)
Nyt meillä ollaan tehty minun koirahistoriani paras saavutus. Kuumemittari.
Syötin Nemille aamuruokaa, kun puhelin soi. Menin hoitamaan tätä työpuhelua toiseen huoneeseen ja kuulin samalla, kuinka Nemin luota kuuluu tasainen rouskutus. Hyvä, se syö ruokaansa. Kun sitten ajan kuluttua palasin koiran luo, havaitsin kipossa ruoat koskemattomana ja koiran pitävän etutassujen välissä jotain ja työstävän sitä aivan antaumuksella. Ensimmäisenä tuli mieleen tietenkin puruluu, ja järkytys oli suuri, kun tajusin koiran vetävän kitusiinsa digitaalista kuumemittaria! Missään ei näkynyt roskia tai mujua, vaan koira söi kaiken mahaansa asti. Kuin pisteenä iin päälle, tässä vaiheessa se nielaisi oikein kovaäänisesti ja päästi ilmoille vielä pienen röyhtäisyn – sinne meni sekin pala! Hetkeä myöhemmin löysin pedin uumenista pariston, sitä se ei ollut onneksi syönyt. Mutta en voinut tietää, onko mahassa vielä toinenkin paristo, tai kuinka paljon muuta metallirojua, mitä sitä nyt yksi digitaalinen kuumemittari voikaan ikinä sisältää. Ei muuta kuin eläinlääkärille ja koiraa oksettamaan. Nemi sai piikin, joka sai koiran oksentamaan koko vatsalaukun sisällön ulos. Ulos saatiin monen näköistä- ja kokoista rojupalaa, mukaan lukien kuumemittarin metallinen kärki. Kaikki palat saatiin ulos, ja hyvä niin; kuumemittari oli kovaa muovia, ja pikku palat olivat hyvin teräväreunaisia.
Kuva eläinlääkäriltä: täällä taas – tällä kertaa vähän eri syistä.
Voitaisinko uskoa, että Neiti Nemi Näppärä alkaa mitä ilmeisimmin osoittaa niitä paranemisen merkkejä, kun aktiivisuustaso alkaa tähän malliin kasvaa? Alkujärkytyksen jälkeen tämä juttu on jo jaksanut naurattaa, onneksi selvittiin säikähdyksellä – ja no, yhdellä eläinlääkärireissulla lisää!

