Ke-pe 28.-30.6. Lääkäristä saatu, niskanahan alle laitettu ravinto/nesteliuos sekä ruokinta alkoivat kohentaa Nemin vointia vauhdilla. Nemille syötettiin pieniä annoksia ruokaa parin tunninvälein, ja söi ruokansa kohtalaisesti: kupista itse syöden meni kolmas- tai neljäsosa, loput ruoasta se söi kädestä tarjottuna. Ei siis onneksi tarvinnut ruveta pakottamaan ruokaa kurkusta alas, ja näin ollen torstaihin mennessä kuume oli laskenut melko normaalille tasolle (38,4-38,7) ja koira oli pirteämpi ja iloisempi. Askel edelleen köpöttävä ja lyhyt, mutta päämäärätietoinen: takapihan terassin kaksi porrasaskelmaa se päätti kävellä itse sekä ylös että alas.
Päivän ruokinta- ja lääkintärytmi on aikamoinen.
La 1.7. Hyvä fiilis jatkui lauantaina, ja alimmillaan ruuminlämmöksi mittasin jopa 38,11. Päätin kokeilla; jätän Pamol-lääkkeen pois, ja seuraan kehon lämpöä tiiviisti. Tarvittaessa annan lääkkeen hyvinkin pienestä merkistä huonompaan, ja samalla toivon ettei kuumelääkettä enää tarvittaisi.
Annoin kuumelääkkeen vain neljä tuntia myöhemmin, kun kehon lämpö oli noussut yli asteella. 🙁
Su-ma 2.-3.7. Ja sinnehän se kuume sitten jäi, keikkumaan 39 ja 39,5 tietämille aina maanantaihin saakka. Nemi pysyi onneksi koko ajan kovin pirteän ja ympäristöstään kiinnostuneen oloisena, vaikkei se juuri suostunut pediltään liikkumaan. Minua harmitti aivan suunnattomasti, kun Nemi ei pystynyt osallistumaan sunnuntaiselle kävelyretkelle Kotkan Katariinanpuistoon. Tuntui niin pahalta tajuta, miten paljon sosiaalisten tilanteiden harjoituksia tämä pentu missaa tärkeässä kehitysvaiheessa, kun ei kuumeen vuoksi pääse lähtemään mihinkään 🙁 Oma mieliala on ollut todella alakuloinen ja hyvinvointi paikoitellen kiven alla.
Maanantaina illalla tapahtui muutos huonompaan. Nemin kuume nousi entisestään aina 40 asteeseen ja ylikin. Koiran selkeästi kuumeista ja tukalaa oloa alettiin hoitaa kylmään veteen kastetuilla peitoilla, ja Nemi selkeästi nautti tästä. Sille tarjottiin myös kylmää (ja jäistä) vettä. Istuin sen vieressä 2-3 tuntia kääreitä viilentäen ja juotavaa tarjoten. Tässä kohtaa aloin havaita sen jaloissa turvotusta. Jalkojen kasvupatit sekä pitkät putkiluut olivat turvoksissa ja kuumat. Nemi muuttui täysin jalattomaksi; nyt se aristi myös etujalkojaan, eikä suostunut varaamaan painoa millekään jalalle. Illalla se käytettiin hädillään kantaen koira sylissä ulos ja takaisin sisään (kevyt 27 kg ja korkeutta nyt jo yli 60 cm. Nyt pitää olla jo nostotekniikat kohdillaan).
Kotitoimisto siirtyi Nemin luokse, josta pentua oli helpompi hoitaa
Etujalat näyttävät norsun nilkoilta
Ti 4.7. Seuraava eläinlääkärikäynti. Pentu oli täysin jalaton ja sitä kannettiin koko aamu ulos-sisään-autolle-lääkäriin. Patit sen etujaloissa olivat tennispallon kokoiset. Verikokeista havaittiin, että maksa- ja munuaisarvoissa ei ole tapahtunut muutoksia, joten kuumetta alentavaa voidaan edelleen jatkaa. Käytännössä hoitomuoto jatkuu täysin samana: kuumetta alentavaa parasetamolia, Norocarp vaihtunut Rimadyliin (Nemi tykkää sen mausta enemmän) ja vatsaa suojaava Antepsin. Antibioottikuuri Kesium syötettiin jo loppuun.
Keskustelin lääkärin kanssa kortisonin käytöstä – kysyin, onko hänellä mielipidettä asiaan, kun joitain HOD-koiria on sillä ilmeisesti hoidettu. Hän ei suosittelisi sitä ensimmäisten hoitomuotojen joukossa, mutta harkitsee sitä vaihtoehtona, mikäli vieläkään ei muutosta parempaan tapahdu. Seuraava kontrollitsekki on taas viikon päähän; maksa-arvoja seurataan nyt erittäin säännöllisesti muutosten varalta, ja hyvä niin.
Kahteen viikkoon on mahtunut muutaman päivän pituisia huonoja jaksoja, ja väliin aina pari parempaa päivää. Valitettavasti tämä toinen viikko alkaa vaan edellistä selkeästi vaikeampana. Sairaus joo kulkee aalloissa, mutta nyt nähtävästi me sukelletaan vaan koko ajan syvemmälle. Saa nähdä, mitä seuraava viikko tuo tullessaan…
Täällä me maataan kylmiin kääreisiin käärittyinä ja toivotaan, että kuume alkaisi vihdoin laskea ja olo kohentua.