Nyt on vähän raffimpaa kerrottavaa. Nemillä on todettu kasvuajan luustosairaus HOD, eli hypertrofinen osteodystrofia.

Mistä on kyse?
(teksti yhdistelmä omaa haalimaani tietoa, osa www.greatdane.fi ja ulkomaiset lähteet, mm. Wikipedia)

HOD on kasvuajan luustosairaus, jolloin pentu periaatteessa kasvaa liian nopeasti ja epätasaisesti aiheuttaen koiralle merkittävää kipua ja yleiskunnon heikkenemistä. HOD ilmenee verenvuotona ja kalkkeumina luukalvon pinnalla, varsinkin ranteiden yläpuolella, ja kyynär- ja värttinäluiden kasvulevyjen pinnoilla. HOD-muutokset ovat nähtävissä röntgenkuvassa selvästi.

Muutokset näkyvät tummempina raitoina luun luukalvolla ja kasvulevyjen rajapinnassa.

HOD-koira aristaa usein jalkojaan, ontuu, pahemmassa tapauksessa koira ei pysty edes seisomaan. Sairauteen liittyy useasti kuume ja yleiskunnon heikkeneminen. Sairaus on tyypillinen nimenomaan suurille, nopeakasvuisille roduille, yleinen esiintymisykä on 3-6 kk. Sairauden kestoa on mahdoton ennustaa, ja se saattaa oireilla aaltoilemalla parempien ja kivuliaampien vaiheiden välillä. Sairaus pitäisi loppua viimeistään, kun koiran kasvukausi on ohi. Oikeanlainen hoito on tärkeää pysyvien kasvuhäiriöiden välttämiseksi.

HODin hoitomuotona on koiran tukihoito (kivunlievitys, tarvittaessa antibiootit ja muu tukihoito) sekä ruokinnan muutos: vitamiinien ja kivennäisaineiden annon rajoittaminen, usein samalla myös vähärasvaisempi ja -proteiinisempi (pentu)ruoka.

Sairauden akuutissakin vaiheessa pentu olisi hyvä pitää pienessä, koiran voinnille ja jaksamiselle sopivassa liikkeessä (eli ei monen viikon pakkolepoja!), sillä liike vähentää turvotusta ja saa nesteet liikkeelle nivelissä. Liikkuminen on hyvästä myös lihaksiston vahvistamista ajatellen.

Sairauden laukaisijana on yleensä vääränlainen ruokinta, mutta nykykäsityksen mukaan HODiin sairastuvalla koiralla vaikuttaa taustalla jostain syystä muutoinkin alentunut vastustuskyky. Tämän teorian puolesta puhuu myös HODin yhteydessä usein esiintyvä korkea kuume, joka kertoo elimistössä jylläävästä tulehduksesta tai infektiosta. Geneettisen tai perinnöllisen yhteyden mahdollisuutta ei voida poissulkea.

—

Tällaisen kanssa ollaan tekemisissä. Minä ehdin ruokkia Nemiä hieman liian vahvalla penturuoalla jokusen viikon, ja olin joka tapauksessa juuri aikeissa vaihtaa kevyempään versioon. Sairaus ehti kuitenkin puhjeta. Kovien itsesyytösten ja sydäntäraastavien itkujen jälkeen minulle saatiin kerrottua myös tästä edellä mainitusta sairauden laukaisevista yhteisvaikuttimista – eli koiran alentunut vastustuskyky yhdistettynä vääränlaiseen ruokintaan. Tämä voi siis olla monen sattuman summaa höystettynä todella huonolla tuurilla.

Ja Nemillähän on ollut huonoa tuuria ollut, erityisesti vatsansa kanssa: pentu saapui meille 9-viikkoisena, ja sen jälkeen se on ehtinyt sairastaa kaksi ripulia, joista toinen hieman pitkittyneenä ja joka talttui viimein antibiooteilla. On mahdollista, että Nemille ehti tulla tuolloin suolistotulehduksen alkua, joka jäi kuitenkin muhimaan, sillä selittämätön ripuli palasi viikon “hyvän vatsajakson” jälkeen (josta en muistanut blogissa aiemmin mainitakaan).
Kun käsittämättömän kovaa vauhtia kasvavalla jättipennulla yhdistetään muutaman viikon pituiseen ajanjaksoon nelosrokote ja rabiesrokote, vaihtuvat hampaat, pari sitkeää ripulia sekä pienesti ärtyneet, hammasteluleikeistä tulleet ”tikkausreiät” niskassa SEKÄ vähän liian tuhti ruoka, on paketti valmis. Ja minulla erittäin kipeä pieni pentu kotona.

Sikäli kun tämä blogi on koiralleni aloitettu, niin aion täällä nyt kertoa tarkemminkin kasvuhäiriön tilan etenemisestä huonompine ja toivottavasti pian parempine päivineen – ehkä tästä päivityksestä on apua ja vertaistukea jollekin lukijalle jossain myöhemmässä vaiheessa.