“Moi taas!

Nyt mä alan vihdoin päästä jyvälle tästä kesä-asiasta! On niin ihana maata lämpimällä ja kuivalla nurmikolla, nyhtää ruohotupsuja ja muuten vaan olla. Kauhean kauaa en halua silti auringossa olla, kun tulee pian tosi kuuma.

Me nukuttiinkin tässä yks yö ulkona! Joo-o! Se oli sellainen pieni, kankainen mökki pihalla. Ja mä sain nukkua Minun Äidin kainalossa, se oli ehkä parasta <3 T. Nemi”

Me tykkäämme kovasti retkeilystä Suomen luonnossa, ja yhä enenevissä määrin viime vuosina näitä reissuja ollaan rikastettu myös telttayöpymisillä. Telttailu ehdottomasti mahdollistaa pitempien matkojen taittamisen (tai, mahdollistaa valittavaksi pitemmän matkan päässä sijaitsevan kohteen), ja samalla pääsee näkemään myös upeita maisemia auringonnousuineen ja -laskuineen. Ja kun meidän telttailuvarustuksemme alkaa olla jo sen verran laadukkaalla tasolla, niin voinen pikku hiljaa alkaa kutsumaan telttailua jopa mukavanpuoleiseksi. 🙂

Ja kun seuraava telttailureissu olisi luvassa jo tuonne vajaan kolmen viikon päähän, pitihän meidän saada testata telttailua reissu-ummikkomme kanssa turvallisesti kotipihalla nukkuen.

Telttamme on Fjällräven Abisko Shape 3, kolmen hengen tunneliteltta. Teltta on kyllä mitoitettu ehkä kolmelle ihmiselle, mutta kahdelle ihmiselle ja aikuiselle tanskandoggille nukkumatilat ovat suhteellisen kapeat. Hyvänä puolena todettakoon teltan keveys (2,5 kg), mikä vaikuttaa kokonaiskuvassa erittäin paljon, kun sitä tavaraa rinkkaan muutenkin kertyy.

Nemi otti teltan haltuun kuin vanha tekijä. Oma peti tunnistettiin välittömästi, ja Nemille ominaiseen tyyliin ylimääräiset pyörimiset ja härvääminen jäi minimiin: pedille kierähdettiin maaten, ja siihen sitä sitten jäätiin. Suuri onni oli, kun Nemi sai nukkua ihan Oman Äitin vieressä; milloin oli kasvot kiinni omissani, milloin vain tassu kosketti kättäni. <3

Nemin telttailuvarustukseen ei kuulunut tällä kertaa kuin omat tutut peti, viltti sekä varoiksi puruluu, jos teltassa tulisikin pennun mielestä tylsää.  Viltin otin mukaan tuomaan mahdollisesti lisälämpöä yöllä, ja hyvä että otin; kolmen-neljän aikaan yöllä lämpötila oli laskenut yön alimmaksi (kaiketi noin 11 astetta), ja ilmankosteus oli huomattava. Teltta vaikutti melko viileältä, joten käärin vilttiä pennun ympärille tiiviiksi kääröksi. Tämä selkeästi miellytti Nemiä, joka vielä  työnsi kuononsakin viltin sisään, ja nukahti välittömästi siihen.

Nemi löysi teltasta oman paikkansa heti ja nukahti pedilleen. Illalla nukkumaan kävi tällainen pentu…

…Ja aamulla herätessäni, vieressäni minua odotti tällainen hammasteluhirviö!

Kaikkinensa telttailuyö sujui mainiosti: vaikka minäkin heräsin yöllä (useasti) ja jouduin nousemaan ylös makuupussistani ja poistumaan teltasta, pentu odotti hienosti pedillään. Kaikki sujui siis todella hienosti – ihan viime hetkeen, ennen kuin meidän piti poistua sisälle aamupalalle: Hyvin Vahvasti Hereillä Olevan Pennun teki mieli nujuttaa jotain, – tässä tapauksessa oman peittonsa kulmaa, – mutta kuinka ollakaan, minun ilmatäytteinen patjani jäi peitonkulman ja terävän naskalihampaan väliin. Kuului “tsup” ja sitten pitkä ja hiljainen “pfffffffffff…..“. Eih, ihan uusi retkeilypatja! Onneksi patjan mukana tuli myös laadukas paikkaussarja, ei muuta kuin leikkaa-liimaa-askartelemaan. Paikasta tuli kyllä oikein hyvä ja pitävä. 🙂 Tai no, todelliseen testiin paikan pito pääsee noin kolmen viikon päästä…

Kesän (ja loppusyksyn) telttaretkiä odotellessa! 🙂