Varoitus: sisältää kakka-analyysejä. Voi ällöttää herkimpiä.

Nemin blogi on täyttynyt ylistävistä ja ihanista päivityksistä ja kuvista – ja tietenkin ihan aiheesta. Käsitellään nyt kuitenkin niitä koiraperheen arjen nurjempiakin puolia…

Me ollaan nimittäin taisteltu täällä pienesti vatsanväänteiden keskellä. Tehokkaista kotihoidoista huolimatta, tai ehkä niiden ansiosta, Nemin vatsa taiteili hyvähkön, huonon ja tosi huonon rajamailla parisen viikkoa, ennen kuin lopulta hakeuduimme eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäriin suuntasin siinä vaiheessa, kun uloste muuttui limaiseksi (ei veriseksi) ja vatsa oli ollut epästabiili yhtäjaksoisesti jo kaksi viikkoa. Ell:n luona tehtiin pikatestit verikokeesta ja ulostenäytteestä, eikä hälyttäviä tuloksia löytynyt; ei siis myöskään merkkiä suolistotulehduksesta,  ja näin ollen antibiootteja ei määrätty.

Seuraavana päivänä päädyin soittamaan eläinlääkäriin kuitenkin uudestaan. Me nimittäin heräsimme aamulla, mukavasti nukutun yön jälkeen, vain löytääksemme 6-7 eri kokoista, -näköistä ja -tuntuista kasaa, läjää tai lätäkköä koiran ripulikakkaa ympäri taloa. Aloin olla todella huolissani tärkeässä kasvuiässä olevan koiranpennun suoliston ja ruoansulatuskanavien kasvusta ja kehityksestä. Ehdotin ja kysyin antibiootteja, ja tällä kertaa ne meille myönnettiin.

Mikä tämän kaiken ruljanssin nyt sitten aiheutti? Neiti Nemi Näppärä onnistuu löytämään ja syömään pihalta kaiken mahdollisen (kielletyn). Suurin herkku, joita oikein kaivamalla etsitään, taitaa olla fasaaninkakka. Ne, ja jatkuvat muut löydökset yhdessä, ovat mahdollisesti aiheuttanut jonkinlaisen kierteen. Ja ainahan on mahdollista, että olen onnistunut kuljettamaan kotiin jonkun vatsatautipöpön, joka on Nemiin iskenyt kyntensä. Koirien vatsatautiepidemiat tuntuvat muutenkin nostavan päätään aina keväisin.

Nyt antibiootteja ollaan syöty muutama päivä, ja olen vihdoinkin toiveikas sen suhteen, että tämä ruljanssi alkaisi olla vihdoin ohi. Kuuri syötetään loppuun, ja koiran ruokinta pyritään normalisoimaan mahdollisimman nopeasti ja samalla vatsalle ystävällisesti.

Kotihoitona meillä käytettiin kahta eri maitohappobakteeria, kahta eri inuliini-pektiinivalmistetta ja ehdin testata myös kahta eri ripulinhoitolääkettäkin. Ruokaa yksinkertaistettiin (raa’at lihat kypsennettiin, luutuotteet pois jne) ja puuroriisiä nappuloiden jatkeeksi. Näillä kotihoidoilla – ja vähän yksinkertaisemmallakin setillä! – yleensä ne vatsanväänteet saadaan kuriin. Tällä kertaa tarvittiin kuitenkin antibioottia hoitamaan vatsa kuntoon – tältä erää. Seuraavaa kierrosta odotellessa. 😛

Fasset on ihan hauskoja lintuja, paitsi silloin kun ne karjuvat aamulla viideltä sinun ikkunasi alla, tai silloin, kun ne jättävät pihallesi joka yö merkintöjä pienen, uteliaan koiranpennun löydettäväksi.

Kaksi lintueläintä: fasse ja pöllö!