![\"\"](\"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/saana.jpg\")
<\/a><\/p>\nReittimme oli maisemiltaan eritt\u00e4in kaunis rannikkoreitti, joka johti Altaan ja sielt\u00e4 Karigasniemeen ja Inarin Kaamaseen. Rannikkoreitillemme osui yhden kokonaisen vuonon ajelu p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n \u2013 ja itse asiassa sekin oli isomman vuonon pieni sivuhaara. Yht\u00e4 kaikki, t\u00e4m\u00e4n vuonohaarakkeen pituus yhteen suuntaan oli mainiot 24 kilometri\u00e4!<\/p>\n
Pohjoisemmassa Lapissa matkustavien kannattaa varata sen verran aikaa, ett\u00e4 piipahtaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Altassa, nimitt\u00e4in 93-tie Altaan on aivan uskomaton. Reitti mutkittelee jokien, vuorien ja metsien ja vesiputousten lomassa, ja lopuksi pystysuorien kallionsein\u00e4mien ja vieress\u00e4 kuohuvan kosken v\u00e4liss\u00e4\u2026 Ehdottomasti visiitin arvoinen maisemareitti! Eik\u00e4 se Alta itsess\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n huono kohde ole k\u00e4yd\u00e4 \ud83d\ude42<\/p>\n Saavuimme perille illalla noin klo 22, eli t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa siirtym\u00e4\u00e4 Kilpisj\u00e4rvelt\u00e4 Kaamaseen oli tehty jo yli 12 tuntia. \u201dSemmoinen kevyt\u201d.<\/p>\n Sunnuntaina ei j\u00e4\u00e4ty lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, vaan ajettiin puolen tunnin matka Inarin keskustaan. Inarissa Nemi p\u00e4\u00e4si kokemaan taas jotain Uutta ja Todella J\u00e4nn\u00e4\u00e4 \u00a0el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n: teimme k\u00e4velylenkin Juutuanjoen ylitt\u00e4v\u00e4lle J\u00e4niskoskelle, jonka suuren pauhunnan kuuli jo pitk\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n Kosken ylitti ritil\u00e4pohjainen ylikulkusilta, johon oli yst\u00e4v\u00e4llisesti laitettu lankut helpottamaan mm. koiria sillan ylitt\u00e4misess\u00e4. Kosken pauhu oli kova, vett\u00e4 virtasi alla vauhdilla, ritil\u00e4sillasta n\u00e4kyi l\u00e4pi\u2026 Nemi totesi ett\u00e4 ehei, tuonne h\u00e4n ei l\u00e4hde itse\u00e4\u00e4n tapattamaan! Muut seurueestamme olivat menneet jo sillasta yli, kun min\u00e4 yh\u00e4 taivuttelin pentua rohkaisemaan mielens\u00e4.<\/p>\n Niina ja Mimmi tulivat apuun: rauhallisen Mimmi-rouvan vanavedess\u00e4 ja minun ja Niinan kehuessa Nemi\u00e4 ylti\u00f6p\u00e4isesti, l\u00e4hti Nemi ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaameaa siltaa askel askeleelta. Keskell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 (40 metri\u00e4?) siltaa, jossa pauhukin oli kovin, Nemi meinasi tehd\u00e4 uudestaan stopin, mutta kannustuksella ja Mimmin vanavedess\u00e4 se taas rohkaisi mielens\u00e4. Miten reipas tytt\u00f6! Kosken toisella puolella oleva taukopaikka oli t\u00e4ysmiehitetty, joten me k\u00e4\u00e4nnyimme saman tien ymp\u00e4ri ja Nemi p\u00e4\u00e4si ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kauhun kosket heti uudestaan! Nyt vauhti oli reippaampi, vaikkakin selv\u00e4sti sill\u00e4 oli vain kiire p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois pelottavasta paikasta. Hienosti se kuitenkin selvisi \ud83d\ude42<\/p>\n Itsens\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 voittamista! Hyv\u00e4 Nemi!<\/em><\/p>\n Maanantaiaamuna pakattiin p\u00e4\u00e4llemme tuulen kest\u00e4vi\u00e4 vaatteita, ja suuntasimme auton nokan kohti Utsjokea. Siell\u00e4 meit\u00e4 odotti alakoulun takapihalta l\u00e4htev\u00e4 geologinen luontopolku. Reitti nousi korkeimmillaan 245 metrin korkeuteen meren pinnasta, ja polku johti suloisen lammen rantaan. Lunttasin juuri karttapalvelusta; lammen nimi taitaa olla G\u00e1lgojohl\u00e1ddot! Saame on aika mielenkiintoinen kieli =) Reitti olisi palannut takaisin Annankurun (Annagurra) kautta, mutta oletin kivikkoisen laskun olevan v\u00e4h\u00e4n liian rankka Nemille, joten palasimme takaisin samaa, hyv\u00e4ksi havaittua, polkua pitkin.<\/p>\n Utsjoen geologisella luontopolulla – huomaa doggimainen ylv\u00e4s olemus taukopaikalla lep\u00e4illess\u00e4 \ud83d\ude42<\/em><\/p>\n Ja koska kauas on tasan niin pitk\u00e4 matka, kuin sen itse haluaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, niin olihan se pakko ajaa viel\u00e4 Nuorgamissa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n! Siit\u00e4 kurvattiin viel\u00e4 kerran k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Norjan puolella, ennen kuin l\u00e4hdettiin laskeutumaan takaisin kohti Kaamasta. Hassua: me olemme t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 k\u00e4yneet paitsi Hangossa<\/a>, my\u00f6s Nuorgamissa! \ud83d\ude00<\/p>\n Tiistaina ajelumme asettuivat \u201djo ihan tosi etel\u00e4\u00e4n\u201d, kun ajelimme alas Saarisel\u00e4lle asti. Saarisel\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ytiin ihastelemassa maisemia Kaunisp\u00e4\u00e4n tunturissa (korkeus 438 metri\u00e4) ja min\u00e4, Mikko ja Niina k\u00e4vimme kokeilemassa kullanhuuhdontaa Tankavaaralla. Se oli muuten hauskaa puuhaa, voisin harrastaa enemm\u00e4nkin! \ud83d\ude00<\/p>\n Kaunisp\u00e4\u00e4n tunturissa. Voi toista h\u00f6r\u00f6korvaa (kuvissa oikealla)! \ud83d\ude00<\/em><\/p>\n Tiistaina Nemi n\u00e4ki my\u00f6s el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4iset porot. Vaikka me muut olimme n\u00e4hneet t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 jo lukemattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n poroja, oli Nemi onnistunut olemaan viel\u00e4 autuaan tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n n\u00e4ist\u00e4 olennoista. Nyt poroja onnistuttiin bongaamaan lev\u00e4hdyspaikalla, autosta ikkunan l\u00e4pi katsellen. Ja neh\u00e4n olivatkin vaarallisia otuksia Nemin mielest\u00e4! Se ajoi porot pois kovalla ja kuuluvalla vahtihaukulla \u2013 kummallisia tuollaiset sarvip\u00e4\u00e4olennot!<\/p>\n H\u00f6r\u00f6korva ajoi sarvip\u00e4\u00e4t pois!<\/em><\/p>\n <\/p>\n Keskiviikkona ajelumatkamme suuntasi kohti Lemmenjoen kansallispuistoa. Vaikka melko ironisesti k\u00e4yt\u00e4n t\u00e4st\u00e4kin reissusta sanaa Vaellus (Isolla Alkukirjaimella, tietenkin), oli reissu jotenkin todella l\u00e4mmin ja koskettava. Lemmenjoen parkkipaikalta l\u00e4htiess\u00e4mme tiemme nimitt\u00e4in erkanivat: kun muut l\u00e4htiv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n hieman pidemp\u00e4\u00e4 Njurgulahden luonnonpolkua, min\u00e4 ja Nemi l\u00e4hdimme kahdestaan eri suuntaan \u2013 me otimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa hieman lyhyemm\u00e4n Vaelluksen taukopaikalle. Ihan kahdestaan. <3<\/p>\n K\u00e4psyttelimme rauhakseltaan ja nuuskuttelimme kaikki mielenkiintoiset hajut kilometrin pituiselta matkaltamme. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme sytytimme tulet valmiiksi ja odottelimme muita. Paikalle saapui nainen pienen pojan kera, ja he juttelivat kesken\u00e4\u00e4n saameksi. Sit\u00e4 oli todella hauskaa kuunnella! Muutama porokin juoksi leiripaikan vierest\u00e4, mutta Nemi ei niit\u00e4 bongannut laisinkaan. Muiden saavuttua ryhdyttiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ev\u00e4it\u00e4 ja keittelem\u00e4\u00e4n pannukahveita. Aika mainio p\u00e4iv\u00e4 taas.<\/p>\n Takana n\u00e4kyv\u00e4 tunturi on Joenkielinen – sen huipulle ollaan t\u00e4ll\u00e4 samalla retkiporukalla kiivetty pari vuotta sitten <3<\/em><\/p>\n Raskailla retkill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla kunnon tauot \ud83d\ude42<\/em><\/p>\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Nemille paketoitiin taas mukavat ja turvalliset oltavat m\u00f6kille \u2013 ja paketoinnilla tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki potentiaalisen mukavasti hampaiden ulottuville ylt\u00e4v\u00e4t laatikostojen vetonupit, ihanan houkuttelevat puiset lattialistat ja kertakaikkisesti j\u00e4rsitt\u00e4viksi tarkoitetut s\u00e4ngynjalat suojattiin kompostikehikoin, –\u00a0 kun me muut l\u00e4hdimme ajelemaan Kevon luonnonpuiston suuntaan. Tuulinen reitti vei meit\u00e4 kohti Kevon rotkoja, mutta toistaiseksi rotkoja ollaan saatu ihastella vain toisten ottamista kuvista. Ensi kerralla sitten k\u00e4yd\u00e4\u00e4n katsomassa rotkot ihan itsekin. Nemi oli odotellut m\u00f6kill\u00e4 ihan hienosti, mit\u00e4 nyt yksi kompostiverkko l\u00f6ytyi kaatuneena koiran pedilt\u00e4, ja itse koira l\u00f6ytyi s\u00e4ngyst\u00e4mme nukkumasta\u2026 Doggi mik\u00e4 doggi! \ud83d\ude42<\/p>\n Perjantaiaamuna jouduttaisiin hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n Katja, Jani, Late ja Hemppa, jotka joutuvat aloittamaan ajourakkansa kohti etel\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin kuin meid\u00e4n toinen autokuntamme. Koska my\u00f6s suurin osa meid\u00e4n matkatavaroistamme matkusti heid\u00e4n autossaan jo l\u00e4hemm\u00e4s kotia, piti minun, Mikon ja Niinan pakata tavaroistamme tarvittavat viel\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n ajalle. Laukkutetris sai siis alkaa uudestaan! Onneksi t\u00e4t\u00e4 reissu- ja retkipakkaamista on harjoiteltu jo pariin otteeseen, niin melko kivuttomastihan se taisi sujua. Nemi\u00e4 ajatellen piti muistaa annostella riitt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 ruoka-annoksia (minigrip-pussien loputtua \u2013 tadaa! \u2013 kakkapusseihin!), tarpeeksi kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ja muutoinkin riitt\u00e4v\u00e4 matkavarustus viel\u00e4 parille p\u00e4iv\u00e4lle.<\/p>\n Perjantaiaamuna Nemi sanoi hetkeksi heipat Hempalle, ja retkiseurueemme hajaantui toisen auton nokan k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 kohti H\u00e4meenlinnaa. Me k\u00e4ytimme mukavassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 auenneen perjantaiaamun hy\u00f6dyksi, ja siivosimme parempaan talteen m\u00f6kkitontilta l\u00f6ytyneelt\u00e4 suoalueelta kaikki kyps\u00e4t lakat! Lakat olivat juuri t\u00e4ydellisen kypsi\u00e4, ja niit\u00e4 oli pienell\u00e4 alueella paljon!<\/p>\n Pari lakkaa ja joku mets\u00e4npeikko…<\/i><\/p>\n Sitten l\u00e4hdettiin kokeilemaan taas jotain J\u00e4nn\u00e4\u00e4. Niina ja doggityt\u00f6t j\u00e4iv\u00e4t samoamaan m\u00f6kkialueen metsiin, sill\u00e4 v\u00e4lin kun min\u00e4, Mikko ja Nemi ajelimme Inariin ja siell\u00e4 tarkemmin Inarij\u00e4rven risteilylle katamaraani Inari III:lla (oliko t\u00e4ss\u00e4 lauseessa nyt riitt\u00e4v\u00e4sti Inaria? :)). Risteilyn kohteena oli Ukonsaari, eli Ukonkivi, joka on aikoinaan ollut saamelaisten seita, pyh\u00e4 paikka.<\/p>\n Aluksessa Nemi her\u00e4tti huomiota kanssamatkustajissa ja koirasta taltioitiin kuvia mm. japanilaisturistin kameralle. Nemi my\u00f6s viihdytti miehist\u00f6n j\u00e4sent\u00e4 – toista niist\u00e4 kahdesta, – muun muassa tutkimalla p\u00e4\u00e4 uteliaasti vinossa miehen ev\u00e4slaukkua. Min\u00e4 tietenkin estelin ja otin koiran pois lyhyeen hihnaan, mutta mies selv\u00e4sti tykk\u00e4si Nemist\u00e4 ja h\u00f6p\u00f6tteli sille ev\u00e4ist\u00e4\u00e4n: \u201dt\u00e4m\u00e4 on banaani, ja ei, se ei ole sinun, vaan se on minun\u2026\u201d Ihana! \ud83d\ude00<\/p>\n \u00a0 “Whaat?? Se l\u00e4hti liikkumaan?!”<\/em><\/p>\n Aika pian todettiin ett\u00e4 okei, kaikki hyvin.\u00a0<\/em><\/p>\n Laivamatka meni muutenkin hienosti, Nemi oli taitava ja rauhallinen matkustaja my\u00f6s laivassa. Ukonsaarelle p\u00e4\u00e4stess\u00e4mme se taisi kuitenkin hoksata, ett\u00e4 laivaan ja sielt\u00e4 pois johtava ramppi on sellainen samanlainen kamala ritil\u00e4silta, kuin J\u00e4niskosken ylitt\u00e4nyt silta oli \u2013 pienet Nemit saattavat pudota ritil\u00e4n rei\u2019ist\u00e4 l\u00e4pi! Vain hetken kauhistelun j\u00e4lkeen koira saatiin saareen ja parikymment\u00e4 minuuttia my\u00f6hemmin houkuteltua viel\u00e4 takaisinkin alukseen. Ukonsaaressa oli sen verran paljon portaita, ett\u00e4 Nemi sai suosiolla j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan alas sill\u00e4 v\u00e4lin, kun me Mikon kanssa vuorotellen kapusimme yl\u00f6s ihastelemaan Ukonkive\u00e4 ja sielt\u00e4 aukeavia maisemia.<\/p>\n Ukonsaari on 300 metri\u00e4 pitk\u00e4, 100 metri\u00e4 leve\u00e4 ja korkeutta l\u00f6ytyy jopa 30 metri\u00e4.<\/em><\/p>\n Maisemia Ukonkivelt\u00e4<\/em><\/p>\n Perjantai-iltana k\u00e4ytiin viel\u00e4 ratsaamassa loputkin kyps\u00e4t lakat, saunottiin ja sen j\u00e4lkeen olikin aika pakata loput kamat l\u00e4ht\u00f6\u00e4 vaille valmiiksi. Taas olisi aika hyv\u00e4stell\u00e4 Lappi-Suomen tunturit, porot ja kaikki ihanat paikat, sill\u00e4 matkamme kohti loman loppua alkoi lauantaiaamuna.<\/p>\n Paluumatkalla p\u00e4\u00e4tettiin piipahtaa Haaparannan puolella (tarkempana kohteena Naturkompaniet -myym\u00e4l\u00e4n, eli Ruotsin Partioaitan, outlet-osasto tarjouksineen \ud83d\ude09 ja sielt\u00e4 selviydytty\u00e4mme matkaa taitettiin aina Ouluun asti. Nallikarin lomakyl\u00e4 tarjosi meille pienen m\u00f6kin yhden y\u00f6n majoittumista varten. Hyvin lev\u00e4ttyjen y\u00f6unien j\u00e4lkeen \u2013 niin, t\u00e4ll\u00e4 kertaa Nemikin nukkui ihan kiltisti \u2013 oli sunnuntaina paljon mukavampi jatkaa ajomatkaa: olihan paluureitist\u00e4 takana seitsem\u00e4n tuntia, mutta edess\u00e4 viel\u00e4 toinen samanmoinen!<\/p>\n Nallikarin m\u00f6kiss\u00e4<\/em><\/p>\n Aamu Oulussa alkoi melko sumuisena<\/em><\/p>\n Sodankyl\u00e4ss\u00e4 odotti lauantaiaamuinen puhallusratsia. Ty\u00f6vuorossa oli the legendaarinen poliisiauto! \ud83d\ude00<\/em><\/p>\n H\u00e4meenlinnaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme purettiin autoista kunkin tavarat, pakattiin oma auto viel\u00e4 kertaalleen ja kahvitankkauksen j\u00e4lkeen oli vuorossa en\u00e4\u00e4, jo k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, loppusuora kotiin (toim. huom: melkein 2 h ajomatka). Kotipihalle saavuimme sunnuntai-iltana klo 20:15 ja tosiaan takana oli yli 5600 kilometrin ajorutistus viimeisen kahden viikon aikana.<\/p>\n Hei hei Lappi, ensi kertaan! Silloin mahdollisesti panostetaan varmaan v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n siihen ulkoiluun ja reippailuun kuin ajokilometreihin \ud83d\ude42 Mutta toisaalta, ilman n\u00e4it\u00e4 ajeluja olisi missattu suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 upeita maisemia ja ihania, v\u00e4h\u00e4n erilaisia, matkakokemuksia.<\/p>\n Ja jotta paluu arkeen ei iskisi niin kovaa, niin onhan meill\u00e4 jo suunnitelmat olemassa ensi kes\u00e4n yhteisloman kohteista\u2026 Niist\u00e4 sitten lis\u00e4\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ajankohtaa \u2013 p\u00e4\u00e4asia on, ett\u00e4 on jotain, mit\u00e4 odottaa, eik\u00f6s niin? \ud83d\ude09<\/p>\n Nemi huoltojoukkoineen kiitt\u00e4\u00e4 ja kuittaa!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aamusella iso kasa ihmisi\u00e4, koiria ja heid\u00e4n tavaroitaan pakkautui taas kahteen autoon ja suunta saatiin s\u00e4\u00e4ennusteista huolimatta otettua kohti Norjan rannikkoa. Hei hei taas, Kilpisj\u00e4rvi ja Saana, kyll\u00e4 me viel\u00e4 […]<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"Layout":""},"categories":[1],"tags":[39,33,161,34,157,18,164,25,163,162,19,26,160,36,35,38,37,92],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/456"}],"collection":[{"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=456"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/456\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":515,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/456\/revisions\/515"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=456"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=456"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=456"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>\u00a0\u00a0<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>\u00a0<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a> \u00a0<\/a><\/p>\n\u00a0<\/a><\/a> <\/a>\u00a0<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a>
\nLemmenjoen kansallispuistoa valloittamaan!\u00a0<\/em><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a> <\/a> <\/a> <\/a> <\/a>\u00a0<\/a>
\nPari yksityiskohtaa Kevon-reissultamme<\/em><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n\u00a0<\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>\u00a0<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n