{"id":3690,"date":"2020-06-07T08:21:22","date_gmt":"2020-06-07T08:21:22","guid":{"rendered":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/?p=3690"},"modified":"2020-06-10T19:54:04","modified_gmt":"2020-06-10T19:54:04","slug":"lumipallo-halipallo","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/hammerheart.kapsi.fi\/greatdane\/2020\/06\/07\/lumipallo-halipallo\/","title":{"rendered":"Lumipallo = halipallo"},"content":{"rendered":"\n

Lumi saapui meille toukokuun lopussa vuonna 2015 h\u00e4nen ollessaan vajaa parivuotias neitokainen. Lumi on siis kodinvaihtaja; se on palautunut ensimm\u00e4iselt\u00e4 omistajaltaan kasvattajalle, jossa on asunut hyv\u00e4n tovin ja sitten saapunut Miralle synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pentueen (Vuorensinen S-pentue<\/a>). Mira alkoi hiljalleen etsi\u00e4 tyt\u00f6lle kotia, ja jotenkin nuo j\u00e4\u00e4nsiniset silm\u00e4t vetosivat meihin. Igor kaipasi kissakaveria, ja Lumi kaipasi uutta kotia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lumin ja Igorin leikit eiv\u00e4t ole oikein koskaan kohdanneet. Igor tahtoisi remuta ja painia, Lumi tahtoisi jahdata k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 ja perhosia ja saippuakuplia. T\u00e4m\u00e4 vahva n\u00e4kemysero on alusta alkaen johtanut konfliktitilanteisiin, mutta aina niist\u00e4 on selvitty. Kissat kyll\u00e4 selke\u00e4sti pit\u00e4v\u00e4t toisistaan ja toistensa tarjoamasta seurasta – aina satunnaisesti yll\u00e4t\u00e4mme heid\u00e4t jopa pienest\u00e4 keskin\u00e4isest\u00e4 hellittely- ja pesuhetkest\u00e4, – mutta l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti coonin henkil\u00f6kohtainen reviiri on sen verran iso, ett\u00e4 onneksi meill\u00e4 on omakotitalossa tilaa n\u00e4ille kahdelle tyypille vet\u00e4yty\u00e4 my\u00f6s omaan rauhaansa heid\u00e4n niin halutessaan. <\/p>\n\n\n\n

No niin, takaisin Lumiin. Tuo pieni, simpsakka valkoinen tytt\u00f6 oli saapuessaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ujo ja n\u00f6yr\u00e4. Siit\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 se haluaisi tulla viereen ja l\u00e4helle, muttei kehdannut. Se kehr\u00e4si ja puski p\u00f6yt\u00e4\u00e4 (kyll\u00e4, p\u00f6yd\u00e4n pintaa)<\/em> ensin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 minusta, sitten puolen metrin. Mutta ei koskaan tullut viereen tai koskettamaan. Haluaisin edelleen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanavalintaa ei kehdannut <\/em>tulla, vaikka olisi halunnut. Pikku hiljaa se kehtasi ja uskalsi enemm\u00e4n. Noin puoli vuotta meill\u00e4 asuttuaan se uskalsi k\u00e4yd\u00e4 syliss\u00e4 – ihan huomaamatta, ohi mennen – ja noin vuoden meill\u00e4 oltuaan se kier\u00e4hti rullalle syliin kehr\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n – ihan vain pieneksi hetkeksi. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n suhdetta ja luottamusta on rakenneltu nyt siis viisi vuotta. Lumi on puhjennut kukkaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4 jo pitk\u00e4t ajat sitten; ollen utelias, kaikki vieraat vastaanottava ja kehr\u00e4ilev\u00e4 l\u00e4heisyydenkaipuinen pikkukissa, joka tulee kutsusta luokse ja viihtyisi kraanasta tippuvan veden parissa vaikka koko p\u00e4iv\u00e4n. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on onnellista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meill\u00e4, kunhan h\u00e4nen ei tarvitse matkustaa mihink\u00e4\u00e4n. My\u00f6s n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 olen aikanani ilmoittanut, ett\u00e4 Lumi synnytt\u00e4\u00e4 pentueet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n kotonamme. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Mutta t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 tuo kissan l\u00e4heisyydenkaipuu on kivunnut ihan uusiin sf\u00e4\u00e4reihin. Jos vaan illalla ehdin asettua sohvalle istumaan edes hetkeksi, on pieni valkoinen kissa muutamissa sekunneissa l\u00f6yt\u00e4nyt kehr\u00e4ilev\u00e4n tiens\u00e4 kainalooni. Se kaivautuu syliin, tai kainaloon, tai kylkeen, ja parantelee asentoaan ja oloaan siin\u00e4. Olen havaitsevinani pient\u00e4 loukkaantumista, jos yll\u00e4ni olevat vaatteet ovat jotain kylm\u00e4lt\u00e4 tuntuvia keinokuituisia vaatteita, eik\u00e4 ollenkaan pehmoisen muhkean l\u00e4mp\u00f6isi\u00e4 villa- tai fleecepaitoja. Lumi on ollut t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 my\u00f6s poikkeuksellisen aktiivinen \u00f6isin: se saattaa y\u00f6ll\u00e4 useamman kerran k\u00e4yd\u00e4 hereill\u00e4, mouruta ymp\u00e4ri taloa halikaveria etsien ja tulee raapimaan meid\u00e4n makuuhuoneen ovea siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 joku tulisi h\u00e4nt\u00e4 rapsuttelemaan (onnistuu her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ei saamaan minua yl\u00f6s t\u00e4m\u00e4n vuoksi. Ja ei – sill\u00e4 ei ole kiimaa, vaan k\u00e4yt\u00f6s johtuu nyt jostain muusta). Ihmetyksekseni olen huomannut yht\u00e4l\u00e4isyyden n\u00e4iden halihetkien kanssa: niin\u00e4 iltoina, kun minulla on ollut aikaa istua sohvalla Lumi kainalossani, se on nukkunut y\u00f6ns\u00e4 tyytyv\u00e4isen\u00e4. Niin\u00e4 iltoina, kun en ole ehtinyt sohvalle asti Lumia rapsuttelemaan, se alkanut m\u00f6yk\u00e4t\u00e4 \u00f6isin haleja vaatimaan. Vaativa kissaprinsessa!<\/em><\/p>\n\n\n\n